Vaikka eGon Turnajaiset 9.2.2013 oli pieni, vain kolmen kierroksen EGF C-luokan turnaus, olin odottanut sitä aika lailla samaan tapaan kuin lapsena odotin retkeä huvipuistoon, kärsimättömänä. Halusin päästä kuukauden sitkeän tsumegoharjoittelun (ja raivokkaan nettipelaamisen) jälkeen kokeilemaan, miten pitkälle oma osaaminen riittää. Tällä kertaa odotukset ylittyivät. Vastaan tuli vain dan-pelaajia, mutta onnistuin voittamaan kaksi kolmesta pelistä. Lisäksi olen kohtalaisen tyytyväinen näihin peleihin muutenkin, mikä ei koske kaikkia voitettuja pelejä. Siihen kolmanteen en ole, mutta kolmas kierros on kolmas kierros. Olen niin vahvasti sekvenssien huolelliseen laskemiseen nojaava pelaaja (ja vähän muotosokea), että kahden pelatun pelin ja todennäköisesti kahden kahvikupin tai energiajuoman jälkeen alan tuntea oloni tosi epävarmaksi. Aika moni niistä peleistä on hävitty henkisesti jo ennen kellon käynnistämistä.
Kaksi päivää ennen turnausta sairastuin kovaan kuumeeseen. Kuumetta kesti onneksi vain yksi yö, mutta minua vaivaa vieläkin hakkaava yskä, johon turnaaminen ei ainakaan auttanut. Yritin minimoida kaiken itseni rasittamisen muuten kuin peleissä, ja pyrin kirjastossa olemaan omissa oloissani. Tämä vähensi myös stressiä jonkin verran.
Turnauksen ajat olivat 20 minuuttia ja viiden sekunnin Fischer. Nämä ovat niin nopeat ajat, että saatan ajautua pahaan aikapulaan, jos en ole varuillani. En käytännössä koskaan häviä johtoasemasta ajalla, vaan aikapaine pudottaa pelitason niin alas, että laudalla tapahtuu täydellinen romahdus.
Ensimmäinen peli oli Dangon Olli Pulkkista (1 dan) vastaan valkeilla. Turnauksessa oli käytössä mms-1 -tasoitukset, mutta tähän peliin se ei vaikuttanut. Komi oli tasan kuusi pistettä, mikä mahdollisti jigon (tällainen itse asiassa sattuikin turnauksessa). Tiesin jo ennalta, millaisen avauksen Olli tulisi pelaamaan mustilla, ja kaksi sansania sieltä tulikin. Itse pelasin hoshin ja toiseen nurkkaan myös sansanin. Tähän tuli heti olkalyönti, josta en osaa josekeita. Tenukoin ehkä turhan aikaisessa vaiheessa päästäkseni neutraloimaan mustan muodostumassa olevaa vahvuutta, jolloin nurkka jäi sisäänsuljetuksi. Lopulta tämä koko vahvuus itse asiassa kuoli, mutta se taisi tulla yllätyksenä molemmille pelaajille.
Tein alalaidalla kohtuullisen kokoisen kämmin, jonka yritin muuttaa vaihtokaupaksi. Tuloksena mustalle jäi niin iso laita, ettei minulla ollut realistisia mahdollisuuksia saada mistään vastaavaa määrää pisteitä. Aloitin klassisen luovutussekvenssin pelaamalla sellaisen härskin invaasion. Jonkin matkan päässä oli kaksi stemuani, jotka olin pelannut kikashina mustan muurin viereen kolmosriville. Musta oli vastannut näihin solidin kytkennän sijaan kakkosrivillä nobaamalla, mikä tarkoitti, että leikkauksen aji oli olemassa. Pari siirtoa invaasion jälkeen, musta pelasi getan kaltaisen siirron ottaakseen nämä ajikivet kiinni. Päätin huvikseni lähteä repimään itseäni getasta ulos, joka oli juuri ja juuri mahdollista kon avulla. Musta ei suostunut kohon, jolloin pääsin nobaamaan ulos hirveän muotoisella madolla. Jotenkin tämä mato päätyi ympäröimään ja syömään nurkkaa ympäröivän mustan muurin. Siinä oli jäätävä kasa kiviä. Yhtäkkiä peli alkoi näyttää jopa valoisalta valkealle. Aikani kävi todella vähissä tässä vaiheessa, ja pelasin kasan vähän epäoptimaalisia sentesiirtoja, joilla pääsin kahdesta sekunnista noin kolmeenkymmeneen, niin että pystyin pelaamaan kohtuullisen järkevää yosea. Vähän jännitti pelin lopputulos, molemmilta oli kuollut paljon kiviä ja pistetilannetta ei ollut aikaa arvioida tarkkaan. Totesin pisteidenlaskussa voittaneeni kymmenisen pistettä. Olin melko hämmentynyt asiasta. No, epätoivo on vaarallinen ase.
50 minuutin tauon jälkeen pääsin taas pelaamaan dangolaista vastaan, tällä kertaa Arto Heikkistä (2 dan). Pelasin mustilla stemuilla. Meijin on tunnettu taipumuksestaan aikatappioihin, mutta toisaalta hän on myös erittäin vahva 2 dan. Kaisla-liigassa ja KAC:ssä sain Artolta turpiini todella lujaa, enkä odottanut voittavani tätä peliä kuin ehkä ajalla. Yllättäen pelini oli aika konsistenttia ja Meijinin peli vaikutti hitaahkolta. Pelasin heti ekassa tappelussa kakkosrivin hanen, joka oli yksinkertaisesti väärä. Arvelin tehneeni game over -virheen. Meijin antoi kuitenkin "riisiä" ja en saanut sietämätöntä tulosta. Oikeastaan lopulta sain riisiä Tenban mukaan 40 pisteen edestä, kun Meijin päätti uhrata kiviä nurkasta. Tämän jälkeen spedeilin keskustassa jotain melko surkeaa ja lähdin kosumilla karkuun. Keskustassa oli kuitenkin pakko tehdä jotain, sillä muuten se olisi ollut kaikki valkean aluetta. Sen jälkeen kun nämä kivet kytkivät itsensä turvaan, arvioin olevani ehkä jonkin verran johdolla. Arto käynnisti all out -hyökkäyksen ainoaa heikkoa ryhmääni vastaan. Hyökkäys oli käsittämättömän vahva. Yhtäkkiä stemuillani ei ollut silmiä missään ja ympärillä oli vain valkean rautamuurit. Oman lukemiseni mukaan toivoa ei oikeasti ollut, mutta Artolla oli viisi sekuntia aikaa vastata jokaiseen siirtooni. Sain sitten läpi kakkosrivin leikkauksen, joka tappoi tosi ison kasan valkean leikkaavia stemuja. Tällöin valkealta myös loppui aika. Toivotaan, että Meijin saa aikaongelmansa kuriin tulevaisuudessa! (Toim. huom. tästä pelistä on myös kirjaus olemassa, Arto linkittänee sen wikiin.)
Kolmannella kierroksella pelasin Wirtua (2 dan) vastaan mustilla. Nyt oli koston aika. Kosto ei toteutunut. Aloitin hoshilla ja komokulla, mutta Wirtu ei ehkä halunnut antaa minulle kiinalaista avausta, sillä hän lähestyi komokua ennen tyhjän nurkan ottamista. Minulla oli muistaakseni joku laitahoshi, jota lähestyttiin keimalla kolmosriviltä, tai jotain vastaavaa. Mietin tässä kohtaa varmaan viisi minuuttia. Lopulta pelasin aggressiivisimman mahdollisen siirron. Vein Wirtun nurkan, mutta vieressä oleva ryhmäni ei ehkä tuntenut oloaan mukavaksi tämän sekvenssin jälkeen. Joka tapauksessa leikkasin, taas aggressiivisin käsillä oleva laitto. Wirtu sanoi myöhemmin, että häntä hieman pelotti tässä vaiheessa. Lopulta molemmat saivat kamalan muotoiset ryhmät, jotka kytkivät laitoihin. Pelasin viimeisen ylipelini, jolloin elin valkean alueen sisällä, mutta nurkkani tapettiin. Tajusin että kellossani oli vain yksi sekunti ja käsi ei ehtinyt napille, hävisin ajalla. Nurkan kuoleman jälkeen olisin ollut luovutuskunnossa muutenkin. Kävimme lyhyesti peliä läpi ja tulimme siihen tulokseen, että kokonaisuutena pelini oli ollut liian aggressiivista.
Olin todella tyytyväinen tulokseeni turnauksessa. Voitot tulivat tuurilla ja kusetuksella ja ajalla, mutta pakko kai minun on ollut jotain oikein tehdä, että tämä on ollut mahdollista. Palkinnoille en tällä kertaa yltänyt, sillä vain yli kahdesta voitosta sai palkinnon.
Turnauksen päätyttyä ja kirjaston sulkeuduttua jengi siirtyi saunalle. Mietin pitkään, pitäisikö lähteä mukaan, vaikka teki mieli, olin väsynyt ja kipeä. Menin kuitenkin ainakin muutamaksi tunniksi saunailtaan. Namii ja Tenba ilmestyivät sinne. Namii nuhteli Meijiniä ankarasti kolmen pelin häviämisestä ajalla. Melkein kaikki muutkin vittuilivat Meijinille. Minun kävi vähän sääliksi Artoa, mutta onneksi hän ei näyttänyt ottavan asiaa pahalla henkilökohtaisesti.
Saunominen teki koko ruumiini aivan veteläksi, en meinannut pysyä istumassa. Älysin jossain vaiheessa, ettei kannata enää saunoa, koska seuraavaksi pyörryn sinne. Väsytti ihan hirveästi. Sain odottamani showdownin Joonas Pihlajamaata vastaan vasta saunaillassa. Onnistuin voittamaan tämän pelin hikisesti neljällä pisteellä. Pelissä oli varmaan 10 ko-fightia.Tenba kävi läpi minun ja Arton peliä, mikä ainakin teki saunalle tulemisesta kannattavaa. Lopulta yskin niin paljon, että päätin lähteä kotiin. Kissa teki turnausselostuksen kirjoittamisesta hankalaa kävelemällä näppäimistön päällä.
Sellaista.
Lähtekää joku mun seuraksi Inkooseen jooko? ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti