Helsingin Mestaruus 2013

• Päivämäärä: 12.1.2013
• Paikka: Helsinki
• EGF-luokka: C
• Aika-asetukset: 20 minuutin pääaika ja 10s Fischer
• Suoriutuminen: 1k+ 2d- 2d- 3k+

Pää on jumissa pahasti. Mitään jäsenneltyä ja mietittyä tekstiä en varmaan kykene saamaan aikaan tästä mukavasta pikku turnauksesta, mutta kaikki muistikuvat peleistä tulevat takuuvarmasti katoamaan huomiseen mennessä, joten antaa tulla.

Sain nukuttua ihan riittävästi turnausta edeltävänä yönä. Aamulla oli orientoitunut fiilis. Olisin voinut muistaa ottaa mukaani hiukan enemmän vaatetta. Polvipituinen hame ilman sukkahousuja, t-paita ja tuulitakki eivät ole hyvä idea 8 asteen pakkasessa. Onneksi turnauspaikka (=Manga Café) oli lämmin. Juoma- ja ruokatarjontakin onnistui osumaan kohdalleen. Suklaakakun olisin voinut jättää välistä, tuli ällö olo. Mutta ne Pokka aloe vera -mömmöjuomat ovat parhautta. Tykkään kaikesta hyytelömäisestä, sammakonkutumaisesta ja raikkaasta (eli en siis lihahyytelöstä). Nyt lähtee ihan väärille raiteille. Kuitenkin, Manga Cafén ystävällinen ja pirteä ilmapiiri onnistui lieventämään stressiä jonkin verran.

Pelasin ensimmäisen turnauspelini Luciana Voutilaista (1 kyu) vastaan valkeilla. Ehkä kymmenen ensimmäisen siirron jälkeen käynnistyi puuromainen kontrolloimaton sekvenssi, joka haarautui lukuisiksi nopeasti eteneviksi tappeluiksi eri puolilla lautaa ja nämä yhdistyivät myöhemmin, muodostaen jättimäisen keskustamätön. Molemmille pelaajille muodostui äkkiä ainakin kahdeksan heikkoa ryhmää. Tilanne oli erittäin kaoottinen. Ryhmieni elämä perustui ainoastaan ympärillä olevien mustan muodostelmien heikkouksiin, lokaaleja silmiä niillä ei ollut. Turvallista puuhaa. Lopulta sain tapettua mustalta ison ryhmän. Pelin jälkeen pää oli ihan pyörällä. En ehtinyt missään vaiheessa kunnolla tajuta, mitä tapahtui. Voitto tuli himaan kuitenkin \o/

Toisella kierroksella pelasin Tasselia (2 dan) vastaan. Tämä peli kuuluu taas sarjaan Traumaattiset Pelit. Pelasin mustilla ihan ok fusekia. Halusin tehdä paljon pikku ryhmiä niin ettei valkea saa mihinkään mitään übermoyoa. Onnistuinkin mielestäni aika hyvin neutraloimaan valkean vahvuutta. Alueellinen profittini ei ollut ihan niin varmaa kuin luulin, ja jouduin luovuttamaan pois ison palan kolmannen rivin laitaani, kun muodostani vain tultiin läpi. Pian Tassel kuitenkin käynnisti paskatappelun ja pääsin pelaamaan noin 20 pisteen arvoista hanami-kota. Olisin voinut tappaa valkean ryhmän ilman kota mutta en lähtenyt pelaamaan tätä variaatiota sillä jotenkin en voinut uskoa että tappelusta 2 dania vastaan voisi saada sellaisen tuloksen. Tein typerän mokan, kun en vastannut erääseen riitaa haastavaan ko-uhkaan. Tämän tuloksena massiivisen kokoinen ryhmäni kuoli, ja luovutin. En ymmärrä miksi en vain jatkanut hyödyn lypsämistä kosta joka oli varsinainen kultakaivos. Annan kuitenkin kredittiä itselleni siitä, että ratkaisevassa tappelussa pelasin reikäpäisiä siirtoja antamatta milliäkään periksi. Kellossakin oli joku pari sekuntia aikaa. Hävisin, mutta peli ei ollut vastustajalle helppo. Häviäminen myös tuntui ihan eri tavalla kitkerältä kuin ennen, ennen dan-pelaajia vastaan pelatessa oli sellainen fiilis että eihän sieltä mitään voittoa kuitenkaan tule.

Tässä välissä söin turnausmaksuun sisältyneen sushilounaan. Olin aika sekaisin äskeisen pelin aiheuttamista fiiliksistä, ja hotkin ruoan maistamatta sitä erityisen paljon, mutta muistan että surimi oli oudosti hyvää. Normaalisti olen tuntenut sitä kohtaan jonkinlaista vieroksuntaa.

Kolmannella kierroksella lisää traumaattisia pelejä (= opettavaisia pelejä?). Vastassa Joonas Ylönen, 2 dan. Wirtu oli jotenkin pelottavampi vastustaja kuin muut 2 danit. Tiesin hänen nauttivan pelonsekaista arvostusta etenkin dangolaisten keskuudessa. Pelasin mustilla ja sain fusekissa ja keskipelin alussa ihan kaiken. Wirtu halusi jostain syystä välttämättä kuolla nurkkaani aika isolla kasalla stemuja. Tämän jälkeen pelin häviämisen ei olisi pitänyt olla mahdollista. Minulla ei ollut edes heikkoja ryhmiä. En kuitenkaan huomioinut riittävän ajoissa keskustaan muodostumassa olevaa desperado-moyoa. En uskaltanut hyppiä moyoon koska pelkäsin että ryhmältäni poistetaan beissi jollain dan-tesujilla ja kaikki kiveni kuolevat. Halusin pelata varman päälle, mutta arvioin alueiden koot väärin. Valkealla oli kaksi nurkkaa, jotka olivat yllättävän isot. Jotenkin olin luullut ettei niihin voi tulla mitään pisteitä. Laskin sen varaan että minulla oli koko laita ja iso kasa vankeja. Pisteidenlaskussa tarvitsen siis ehdottomasti harjoitusta! Tällaisia virhearviointeja ei mielellään näkisi uudestaan. Piste-eroa oli kuitenkin yli kymmenen pistettä, ja olin ihan sitä mieltä että johdan peliä (toisaalta, niin oli Wirtukin). 

Neljännellä kierroksella olin niin väsynyt, että tiesin pystyväni pelaamaan vain nuhjuista peruskauraa. Pelasin valkeilla Antti Mänttäriä, 3 kyu, vastaan. Olin sisimmässäni kiitollinen, ettei sieltä tullut mitään Pulkkista tai Erkkilää viimeiselle kierrokselle. SirDangossa olin ollut ihan häviämässä Anttia vastaan kunnes stemuni kokivat ansaitsemattoman ihmepelastumisen. Päätin että tällä kertaa en saa pelata sellaista räkää. Jossain vaiheessa on pakko tehdä ne pisteet rehellisin keinoin. Mutta jo alkupelissä tein muutamia aika kyseenalaisia laittoja. Älä pliis pelaa niitä kakkosrivin nurkka-slidejä ensimmäisten kahdenkymmenen siirron aikana. Ei tule hyvä mieli. En lopulta koskaan saanut aikaiseksi oikeaa hyökkäystä sitä ryhmää vastaan, jota vastaan ajattelin hyökätä. Myöskään en ikinä saanut aluetta sinne minne piti olla muodostumassa vahva valkean laita. Sen sijaan heikot pakenevat kiveni leikkasivat mustan laidasta irti ison lonkeron, jolle lopulta jäi vain yksi silmä. Pian olin ihan fiiliksissä tappamassa tätä loiroa. Loiro ei kuollut, mutta pelasimme sen alikytkennästä kota joka ei ollut oikea ko (musta olisi voinut koska vain tupla-ataroida kiviäni takaapäin ja kytkeä kaiken). Kuitenkin sain vaihdettua tämän feikki-kon oikeaan kohon ja siitä jonkun ison uhan. Pian olin sitten delaamassa noin 15 kivellä kamalan nobirallin jälkeen. Sain väännettyä stemuistani sekin. Oo-yosessa kämmäsin ja syötin erään kourallisen kiviäni mustalle, mutta onnistuin silti voittamaan toistakymmentä pistettä. Runnomista tämäkin peli oli, mutta ei semmoista paskaa kuin SirDangossa onneksi.

Heti turnauksen jälkeen olin aika pettynyt pelaamiseeni. Mielestäni minun olisi pitänyt pärjätä dan-pelaajille. Vähän ajan kuluttua olin kuitenkin sitä mieltä että olisi se huonomminkin voinut mennä. En ottanut pataan kyu-pelaajilta ja sain kourallisen gorreja. Opin tosi paljon peleistä Tasselia ja Wirtua vastaan. On korkea aika opetella laskemaan pisteitä, vaikka se ei yhtään huvittaisi. Huikeaa on, että en ylipelannut enkä tehnyt surkeita muotoja, paitsi viimeisessä pelissä.

Oli hyvä että osallistuin.  

Treeniä Oulussa

Kävin 4.-6. tammikuuta 2013 viikonlopun mittaisella visiitillä Oulussa. Sanginjoen leirikeskuksessa järjestettiin Kaamosleiri, jonka formaatti ja perinteet eivät olleet minulle ennestään tuttuja. En oikein tiennyt onko leiri vakavahenkistä opiskelua vai enemmän sosiaalista ajanviettoa. Tiesin kuitenkin OGP:läiset hyviksi tyypeiksi ja Jeffin loistavaksi opettajaksi, joten junaliput olisivat varmasti hintansa arvoiset.  

Olin pitkään tehnyt ehkä kymmenen tesuji- tai life and death -tehtävää päivässä, pääosan ajasta ja staminasta mennessä matematiikan opiskeluun. Tästä syntyi halu vaihteeksi viettää muutama päivä kokonaan go:n parissa. Edellisen kerran tällainen intensiivisen opiskelun tunne on ollut kongressissa, jossa kuitenkin turnaaminen haukkasi ison osan voimavaroista, ja opiskelu tapahtui suurelta osin iltahämärässä, puhkiväsyneenä, märässä teltassa. Oulussa en kokenut minkäänlaista stressiä pelaamisesta. Oli vain kiva herätä aamulla ja tietää että on mielin määrin aikaa keskittyä omaan lempiharrastukseen.

Arvelin että organisoitua opetusta ei tule leirillä olemaan erityisen runsaasti, joten otin mukaan Bozulichin 501 Tesuji Problems -kirjan. Olin tankannut näitä ongelmia jo muutaman kuukauden. Kirjoittanen kirjasta yksityiskohtaisemman arvostelun sitten, kun olen saanut loput sata tehtävää tehtyä. Tein junamatkoilla ja leirillä reippaat sata ongelmaa, ja huomasin ratkomisen käyvän loppua kohti selvästi nopeammaksi. Myös niiden tehtävien osuus, joissa oikean siirron löytää yhdellä vilkaisulla, kasvoi huomattavasti. Joko lukemiseni todella vahvistui tai sitten vain opin arvaamaan ratkaisuja ongelmateknisistä seikoista päättelemällä.

Leiriä edeltävänä yönä en oikein nukkunut, koska juna lähti 7:30 enkä silti saanut mentyä unille tavallista aikaisemmin. Yritin nukkua junassa. Ensimmäisenä päivänä olin tosi väsynyt. Onneksi leiripaikalle järjestyi juna-asemalta mukava autokyyti, muuten sinne ei olisi päässytkään. Leiripaikka oli autiohkossa ympäristössä noin 25 kilometrin päässä keskustasta. Yritin ensin nukkua päiväunia, mutta todettuani ettei se onnistu, join pari energiajuomaa ja aloin lukea tesujeita. Juttelin myös Jeffin kanssa go:n treenaamisesta. En ollut perjantaina mitenkään optimaalisessa mielentilassa, pelit menivät aika huonosti, mutta talkootyönä kokattu jauheliharisotto oli herkullista. Leirikeskuksessa oli vaikuttava keittiö, jossa oli isot jääkaapit ja teollisuustiskikone. Yksi mieleen jääneistä asioista oli, että ruoat olivat tosi hyviä. Liekö syynä se, että niihin oli käytetty konstailematta lihaa, ja juuri optimaalisesti tulisia mausteita. Välillä tuli paniikki, että syönkö ihan liikaa, mutta talvisin on koko ajan nälkä.     

Lauantaina pääsin aloittamaan päivän hyvin levänneenä. Osallistuin simultaanipeleihin Jeffiä vastaan. Valitsin 5 kiven tasoituksen ja päätin pistää pystyyn kunnon rähinät. Jostain syystä kuitenkin tapoin itseni sen sijaan, että olisin tappanut valkean. Oikea siirto olisi ollut laskeutuminen ensimmäiselle riville, mutta pelasin hanen, joka aiheutti ko:n. Erityisesti tämä tilanne jäi mieleen sen vuoksi, että olimme juuri käyttäneet melkein puoli tuntia aikaa tehtävään, jossa oli aika analoginen tilanne. Muistanpa ensi kerralla miettiä vähän pidempään valitessani siirtoa semeaissa. Pelini loppui kaikista simultaaneista ensimmäisenä, mutta myöhemmin Jeff sanoi, että olin ainoa, joka oli todella haastanut valkean tappeluun, ja että tämä on oikea tapa pelata tasoituspelejä.

Järjestin tosi epämuodollisen haasteturnauksen rustaamalla tiedotteen asiasta seinälle. Jokaisesta voitosta sai palkinnoksi dumletikkarin, mutta tikkarilaatikko oli olohuoneessa ja kaikki söivät niitä muutenkin. Tikkareista ei meinannut saada paperia millään pois. Pöydällä oli myös iso muovipussillinen mandariineja, mikä oli mukavaa. Pelasin ensimmäisen haasteturnauspelini Bolkoa vastaan. Pelasin mustilla kahdella tasoituskivellä. Olin johdossa pitkälle loppupeliin, mutta jostain syystä päätin syöttää valkealle pienen palan häntääni ja hävisin muutamalla pisteellä. Myös Henrille ja Jarkolle hävisin. Pelaaminen ei perjantaina ja lauantaina alkuillasta sujunut, ei sitten millään. Syytin tästä tesujitehtäviä. Joka paikassa näin vain tesujeita. Hävisin jokaisen pelaamani pelin, paitsi pikkulaudalla 25 kyuta vastaan. Vasta myöhään lauantai-iltana löysin oikean fiiliksen hämmentävässä uhrauspelissä Petri Haustolaa vastaan. Kuolin vastustajan moyoon, mutta pääsin pelaamaan ladderblock-kurkistuksen josta seurasi iso furikawari. Loppujen lopuksi haasteturnauksen voitto taisi mennä Bolkolle.

Sunnuntai oli mukava päivä keskittymisen, opiskelun ja pelaamisen suhteen. Päivä alkoi Jeffin luennolla Lee Sedolin ja Gu Lin quadruplako -pelistä. Luento oli tosi hauska, ja pelissä esiintyneet tilanteet vielä uskomattomampia, kun niihin sai taustavalaistusta. Jeff sai fusekinkin kuulostamaan hellittämättömältä strategiselta tappelulta. Olin kyllä katsonut pelin, mutten ollut ymmärtänyt oikean laidan tappeluista kovinkaan paljon lopulta.

Teimme Henrin ja Jarkon kanssa tesujitehtäviä ja onnistuin lopulta voittamaan Jarkon (egf 3 kyu, kgs 1 kyu) huikeassa tappelupelissä. Sitten olikin vain puoli tuntia aikaa ennen kuin kyyti juna-asemalle lähtisi. Osallistuin loppusiivoukseen korjaamalla tiskejä. Junassa sain vielä tehtyä melkein 50 tesujitehtävää ja pelasin pelin Esa Koskista vastaan. Ratkoimme pari tehtävää yhdessä. Mietin että pitäisikö Esa korottaa 9 kyuksi, sillä ainakin tehtävistä löytyi oikeita siirtoja yllättävän hyvin, eivätkä ne olleet erityisesti tuplakyuille suunniteltuja. Pidättäydyin kuitenkin mielivallasta. Kohta se korotus on tulossa kumminkin.

Olin Helsingissä tasan keskiyöllä ja kunnianhimoinen suunnitelmani käydä Kultapalmussa moikkaamassa porukkaa romahti isoon väsymykseen. Heräilin maanantaina kolmen aikaan iltapäivällä.

Kiitos leiristä ja opetuksesta oululaisille ^_^