SM I-karsinnat

Ensimmäinen turnaus 1 danina sattui olemaan SM-ykköskarsinnat Turussa. Käsittääkseni nämä olivat myös viimeiset ykköskarsinnat, tulevina vuosina niitä ei enää järjestetä. Voi olla että olen väärässä. Minulla on vaikeuksia vuosilukujen kanssa siihen pisteeseen asti, että mietin onko nyt vuosi 2012 tai 2014. Monista syistä en odottanut kisoista kovin hyvää tulosta. Syihin kuului korotuskrapula ja se etten mielestäni ole täysin toipunut kongressin rasituksesta vieläkään. Lisäksi en taaskaan saanut kunnolla unta perjantain ja lauantain välisenä yönä ja ensimmäinen päivä oli tuskaa. Yritin itse asiassa jättää kolmannen kierroksen väliin, mutta olin joutunut huippuryhmään jossa tällaista ei saanut tehdä. Vähän samalla logiikalla Samu, joka ei onnistunut tulemaan ensimmäiselle kierrokselle, joutui pelaamaan 1 kyuna. Alaspäinparitus Samu-miinaa vastaan oli monien pelkona. Myös ukrainalainen 1 dan pelasi 1 kyuna SM-systeemin vuoksi.

Turnaus alkoi pahaenteisesti, sillä sain vastaan pahimman mahdollisen vihollisen. Erkkilä tuhosi minut täydellisesti. En (varmaan onneksi) muista peliä. Kirjaus olisi tavallaan kiva, jotta voisi todella miettiä mitä tuli tehtyä. Tein tosi ihmeellisen strategisen valinnan keskipelissä. Uhrasin eräät kivet ja yritin tehdä vastustajasta jotenkin ylikeskittyneen. Suunnitelmassa oli kaksi isoa virhettä. Ensimmäinen oli, että ryhmä oli aika iso ja Erkkilä sai miljoona pistettä sen syömisestä. Toinen oli, että kivet olivat leikkaavat kivet eikä syntyneitä asemia kutsuta ylikeskittyneeksi vaan ydinpomminkestäväksi vahvuudeksi. Yritin tehdä moyoa loppulaudalle mutta vahvuutensa ansiosta vastustaja pääsi vain invasioimaan kaiken. Yritin tappaa invaasioita ja vain toinen kuoli eikä edes ilman kota. Kaikki meni päin persettä ja luovutin.

Toisella kierroksella tuli vastaan Jouni Valkonen. Häntäkin vastaan minulla oli EGD:ssä surullinen tulos, 0-2. (Erkkilää vastaan varmaan 0-5.) Peli meni aika hyvin. Heti alussa sain syötyä aika kriittisen leikkaavan kiven. Pelissä tuli myös taisha, mutta onneksi muistin kyseisen variaation. Osasin sen koska Arto oli räjähtänyt siinä Jounia vastaan Pogo Openissa ja näytti sekvenssin Dangon peli-illassa, ja koska kolmen kiven peleissä Prodia vastaan tulee aina taisha. Muuten olisin varmaan räjähtänyt itsekin. Sain aika paljon aluetta ja voitin luovutuksella.

Kolmannella kierroksella en olisi halunnut pelata, sillä univaje alkoi painaa tosi ikävästi. Tuli vähän yllätyksenä etten voinutkaan vaan jättää kierrosta väliin. Jälkeen päin ajateltuna se tuntuu itsestään selvältä. Toisaalta oli hyvä että pelasin, koska ihan viime kädessä turnaus jotenkin omituisesti meni hyvin. Sain vastaani Antti Soukan. Olin aiemmin pelannut häntä vastaan kerran joukkue-SM:issä ja voittanut. En tiedä miten onnistuin silloin voittamaan, sillä nyt Soukka pelasi tosi kovaa. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia ja kuolin kaikella. En muista pelistä yhtään mitään, paitsi että kaikki meni. Kuolin tosi isosti keskelle lautaa. Sitten kuolin vielä isommin. Varmaan puolet kaikista pelaamistani kivistä päätyi vangiksi.

Olin tyytyväinen ensimmäisen päivän yhteen voittoon, sillä onnistuin voittamaan sentään yhden dan-pelaajan. Saunoin ja seurasin vähän AJ:n pokémon-matsia. Joku random tyyppi, nimeltään Paavo, oli haastanut AJ:n edellisenä iltana baarissa irl-pokémon-otteluun. Itsekin pelaan nykyään pokémon-pelejä. Sain idean kongressissa Erkkilältä ja Keipiltä. Ikävä kyllä AJ hävisi matsin :(

Nukkuminen vaati vähän vaivannäköä onnistuakseen. Nukuin turnauspaikalla, mutta tyhmyyttäni olin unohtanut makuupussin. Onneksi paikalla oli sohvia ja yksi peittokin löytyi. Sohvalla nukkuminen oli kuitenkin aivan perseestä. Jengi melusi ja sohva oli liian kapea. Hädissäni etsin rauhallisempaa paikkaa ja lopulta löysin jonkinlaisen kopin keittiön takaa. Hamstrasin kuusi sohvatyynyä ja tein niistä pesän. Kopissa ei ollut erityisen lämmin eikä maailman paras ilma. Heräsin keskellä yötä siihen että olin potkinut peiton pois ja tärisin holtittomasti kylmästä. Se oli aika jännä fiilis. Aamulla oli kurkku kipeä, mutta muuten oli niin levännyt fiilis kuin se niissä olosuhteissa oli mahdollista. Heräsin Excaliburin piipitykseen. Pesin hampaat, hain kahvia ja rupesin pelaamaan.

Vastassa oli Jaakko Virtanen. Jotenkin minulla oli pelissä tosi terävä fiilis. Tuntui että ensimmäistä kertaa kongressin jälkeen pääsin takaisin maksimilukusyvyyteen. Life&death oli kyllä vähän ruosteessa. Kongressissa ja sen jälkeen olen keskittynyt enimmäkseen keskipelin juoksutappeluihin. Aloitin josekin nimeltä Taikamiekka. En tiennyt että se on joseki, kun pelasin sen. Joseki ei ehkä mennyt loppuun asti kirjan mukaan. Yritin lukea onko nurkkani elossa, mutta koska en saanut luettua että se kuolee, en pelannut sinne. Nurkalta vietiin toinen silmä, mutta löysin kikkailusiirron. Siirrolla oli vähän yllättäväkin seuraus. Sain paljon kiviä kiinni ja voitin luovutuksella.

Viimeisellä kierroksella oli tosi kyseessä. Jos voittaisin, pääsisin ehkä kakkoskarsintoihin. Sain vastaani Anttonin. Arvelin ettei pelistä tulisi millään tasolla helppo. Tein pelissä tosi omituisia ja riskialttiita juttuja. Yritin esimerkiksi ottaa ihan tosissani getaan kiviä jotka eivät jää mihinkään getaan. Onneksi sain senten eikä mitään isoa räjähtänyt tämän spedeilyn seurauksena. Sen lisäksi kieltäydyin paikkaamasta heikkouksia. Olin delaamassa isolla keskustaryhmällä, joka koostui surkean muotoisesta hännästä ja monesta bambukytkennästä. Ryhmän ahdinko johtui pääasiassa aiemmasta geta-sekvenssistä. Kun olin juossut päin vastakkaista laitaa, ryhmäni oli sataprosenttisen kuollut. Se ei kuitenkaan pelin lopuksi ollut kuollut, mikä oli hieman hämmentävää. Kaikki aluepotentiaalini pelissä oli vasemmalla laidalla, jossa oli jotain sanrensein tyylistä. Anttonilla oli vahva ryhmä suoraan laidan päällä, mikä teki alueen varmistamisesta vähän nihkeän näköistä. Sain sinne jotenkin tarpeeksi pisteitä ja voitin 17,5 pistettä. Peli oli aika traumaattinen ja jälkeen päin sain tietää että koko spedeily oli kirjattu ja lähetetty KGS:ssä. Kiitti...

Olin viimeisen pelin jälkeen aika pihalla ja en ensin tajunnut kun joku tuli sanomaan että pääsin kakkoskarsintoihin. Olin tullut kuudenneksi, kolmella sossilla enemmän kuin AJ:lla. Huikeaa. Sijoitus tuloslistalla oli jotenkin absurdin korkea, mutta kai se niin vain on. Alun perin tavoitteeni koko elämän aikana oli joskus päästä SM-sarjaan, ja nyt se ei tunnukaan niin kaukaiselta enää kuin se joskus tuntui. (Hyvä silti, jos onnistun nyt voittamaan kakkoskarsinnoissa edes yhden pelin.)

random päiväkirjoja Puolan kongressista

28.7.2013

Päätin kirjoittaa joka ilta päiväkirjaa läppärille ettei pääse käymään niin kuin NGA-leirillä, josta ei jäänyt käteen melkein mitään järkevää tekstiä. Ei vaan pystynyt. Liikaa treeniä ja liian vähän aikaa tällaisten kirjoittamiseen. Kongressissa en suostu tekemään mitään muuta kuin pelaamaan EGF-luokitettuja pelejä. Tsumegot ja muu aivojen rääkkääminen on kielletty tästä lähtien. Neljä viikkoa gota on muutenkin tarpeeksi rankkaa.

Sain onneksi hyvin unta. Menin joskus kymmeneltä nukkumaan ja heräsin ehkä seitsemältä, mikä vitutti kuin pientä oravaa. En saanut enää unta, joten oli pakko mennä turnauspaikalle tutkimaan paikkoja ja etsimään jotain lievityskeinoa myrkylliseen stressiin. Pari kuukautta sitten pelasin muutamassa kotimaisessa turnauksessa tosi rennolla asenteella. Oulun Kesä esimerkiksi ei stressannut yhtään. Miksi, miksi ihmeessä pelitulosten pitää olla niin vakava asia? Jos joku voittaa, se merkitsee aina sitä että jonkun toisen on täytynyt hävitä. Kun pyritään parittamaan samanvahvuisia vastaan, ei voi olettaa joka kerta vetävänsä pidempää kortta. Rationaalisesti ajatellen häviämisen ei pitäisi tuntua erityisen pahalta. Se on osa gota. Eh, melko omituista höpinää. Ehkä yritin sanoa vain itselleni, että paremman turnauskestävyyden ja siten paremman voittoprosentin saavuttaa hyväksymällä häviämisen luonnollisuuden. Tai sitten en vain enää kestä tätä stressiä.

Suurin osa aamuisesta stressistä haihtui nähdessäni parituksen. Vastustajani oli Kadotani Naoto, japanilainen 1 kyu. Japanilaiset ovat kuuluisia anteliaasta gorrien jakelusta kongresseissa. Jouduin oikeastaan jarruttelemaan itseäni, etten aliarvioisi vastustajaa. Vastustajan halveksunta on erittäin tehokas tapa hävitä. Etsin vastustajan kongressipaikalta ja menin hänelle juttelemaan japaniksi. Kyseessä oli vanhemman oloinen herrasmies Tokiosta. Japanin taitoni olivat vähän ruosteessa, ja ääntäminen vaikeaa, mutta pääosin ymmärsimme toisiamme. Pelasin mustilla. Pääturnauksen aika-asetukset olivat läkähdyttävät 2 tuntia pääaikaa ja 3 x 30 sekunnin byoyomi. Onneksi pelini kesti tällä kertaa alle puoli tuntia. Pelin muutamat ekat laitot olivat aivan normaaleja. Vastustaja osasi ainakin yhden josekin, jonka itse opin vasta muutama viikko sitten (komoku - matala lähestyminen - matala 1 pisteen pihti - hyppy - jne.) mutta josekien ulkopuolella pelitaso olikin jotain ihan muuta. Valkea teki sellaisia lukuvirheitä joita en uskoisi suomalaisen 3 kyun tekevän. En erityisesti yrittänyt vetää peliä vaikeaksi tappeluksi, mutta luovutusvoitto irtosi ilman minkäänlaista ponnistelua alle sadalla siirrolla. Huomatessaan olevansa tikkaissa tms. vastustaja rupesi japanilaiseen tapaan miettimään
ääneen, että eikö näin voinutkaan pelata. Hän oli erittäin kohtelias ja mukava vastustaja. Pelin jälkeen hän halusi ottaa minusta valokuvan.

Johtuen pelini äkillisestä päättymisestä kiertelin monta tuntia katselemassa muiden pelejä. En yrittänyt arvioida tarkemmin niiden pistetilanteita, koska halusin säästää aivojani rapidia varten. Useimpien suomalaisten pelit vaikuttivat menevän hyvin. Harkitsin pitkään jäämistä pois rapidista, mutta päätin pelata, sillä en ollut pääturnauspelissä käyttänyt voimavarojani käytännössä ollenkaan. Olisi varmaan pitänyt jättää väliin, sillä vastaan iski klassinen pahan mielen paritus Johannes Lairetta vastaan. Luulin että paritussoftassa on käytössä joku juttu joka yrittää välttää seuransisäisiä parituksia. Tiesin ennen peliä että pelistä ei voi tulla kenellekään hyvä mieli. Ja eihän siitä tullut. Pelasin Käsittämätöntä Paskaa. Alkuun pelasin kyllä mielestäni ihan hyvin. Käytin tosin kaiken aikani myös ja olin ratkaisevissa keskipelitappeluissa byoyomissa. Keskipelin alkuvaiheilla Johannes jäi keskustassa getaan. Arvioin olevani mukavasti edellä ja kusin tyypilliseen tapaani johtoasemani erittäin nopeasti. Olisin voinut elää eräällä ryhmällä, mutta annoin tehdä siitä kon. Ko oli raskas ja turha, mutta minulla oli lokaaleja uhkia. Jostain käsittämättömästä syystä Johanneksen pelaama uhka ei ollut mielestäni oikeasti uhka. Se kuitenkin tappoi minulta noin 15 kiveä ja olin yhtäkkiä 20 pinnaa jäljessä. Harkitsin luovutusta, mutta en sitten kuitenkaan jostain syystä luovuttanut. Pelasin jotain loppupeliä. Yhtäkkiä Johanneksen ison ryhmän elämästä syntyi jotenkin ko. Olin byoyomin viimeisessä jaksossa, joten pelasin siihen hätään parhaan keksimäni ko-uhan, joka uhkasi syödä kuutisen kiveä. Sain nämä kivet syötyä. Pisteidenlaskussa olin jotenkin voittanut 1,5 pinnaa. Pelistä jäi huono mieli, koska pelasin kuraa enkä olisi ansainnut voittoa. Oikeastaan kumpikaan pelaaja ei ansainnut tästä pelistä voittoa ja on parempi että siitä ei ole kifua tai tarkempaa selostusta tai muistikuvaa. 

29.7.2013

Maanantaina ei pelattu rapidia. Pääturnauspeli oli sen sijaan kunnon matsi. Pelikirjaus on olemassa ja löytyy suomigo-wikistä nimellä egcr2-eerika.sgf tai jotain sinnepäin. Olin hyvässä pelivireessä (omasta mielestäni) ja pelasin tasokkainta peliäni. Kifusta katsottuna peli ei näytä kovin tasokkaalta. Vastustajalla oli jo yksi shimari viereisessä nurkassa, joten halusin lähestyä komokua keiman sijaan oogeimalla. Tämä oli järkevä valinta. Pelasin kuitenkin jonkun epäjosekin. Sitä nurkkaponnukia ei saa antaa. Vastustaja pelasi epäjosekin toisen puoliskon niin, että tulos oli about tasan. Hän lähti aika yksioikoisella keikakulla tekemään isoa laitamoyoa. Invaasioin sen. Invaasio strategisena valintana oli ok, mutta valitsemani invaasiopiste huono. Vastustajan hyökkäyksestä Jeff sanoi "this cap is stupid". Vastustaja halusi väkisin tappaa invaasioryhmän, joka ei vain kuole. Outoa oli että lokaalisti se lopulta kuoli. Tai sitä kai kerjäsin, kun ylipelasin ja annoin leikata. Lähdin kunnon vääntömomentilla luovutusränkläyksiin. Ränkläyksistä ei näyttänyt tulevan mitään, sillä leikkaavilla stemuillani oli pari hassua vapautta. Kesken sekvenssin näin sen, ah niin taivaallisen alikytkentätesujin. Yhtäkkiä sen sijaan että invaasioni olisi kuollut, vastustajan moyon seinä räjähti. Samalla räjähti toinenkin seinä, jolla oli yksi silmä. Harvoin näkee näin komeaa Hopeanuoli -sekvenssiä. Kaikki tuli. Vastustaja oli joku 1 dan, jota arvelin nimen perusteella ranskalaiseksi, mutta hän olikin Saksassa asuva sveitsiläinen. Gorreja hänellä oli mukavasti.

Oli sellainen olo, että oli pakko liikkua, joten purin jännitystä tekemällä sata punnerrusta ja juoksemalla 2 km. Rystysistä lähti nahka, kun punnersin urheilukentällä. Liikunta resetoi aivot ainakin puoliksi, ja seuraavana päivänä oli innokas ja rento pelifiilis.

30.7.2013

Maanantain ja tiistain välinen yö oli jännä, sillä suurin osa suomalaisista oli ryypännyt itsensä oksennustasolle läheisessä pub Agroksessa. Eräs nimeltämainitsematon suomalainen oksensi baarin miestenvessan pisuaariin. Myös oman huoneeni vessa oli suuren osan yöstä varattuna. Heräsin aamulla ennen muita ja jätin heille burana-paketin pöydälle. Minut oli paritettu saksalaista 1 dania, Christina Amhofia vastaan. Kunnioitukseni saksalaisten 1 danien pelitaitoja kohtaan ei ole ääretön, mutta Christina oli vahva tappelemaan. (Pelikirjaus on wikissä.) Päätin ennen peliä, että nyt pelaan extra solidia. Sellaisia vaaratilanteita kuin viime pelissä ei saa sattua. Ja kuinkas sitten kävikään, ennen sadatta siirtoa olin taas delaamassa tosi isona. Ryhmä ei ollut uhrattavissa enää, mutta toisen silmän tekeminen näytti tosi vaikealta. Lopulta musta tarjosi mahdollisuutta tehdä toinen silmä, jos saa kolme kiveä syötyä keskustassa. Kieltäydyin antamasta kiviä ja lähdin niillä karkuun tyhjällä kolmiolla. Olisin voinut vain hypätä, jos halusin ne kivet pelastaa. Edellä mainitun heikon ryhmän olisi pitänyt kuolla sen takia että tenukoin siitä pelatakseni tämän idioottimaisen muodon. Vastustaja näki viereisessä ryhmässään jotain ajia joka piti poistaa, joten elin stemuillani. Peli ei ollut vieläkään hyvä minulle, sillä olin joutunut antamaan keskustaan ponnukin. Ylipelasin vielä lisää. Jälkeenpäin katsottuna peli on kauheaa shaibenia. Voitin lähinnä siksi, että vastustaja pelkäsi asioita joita ei oikeasti ollut olemassa. Voitto ei tullut helposti. Peli oli todella uuvuttava ja jätinkin rapidin tiistaina väliin.

31.7.2013

Lepopäivä. 4 km lenkki, 100 punnerrusta ja 5 tsumegoa. Fail?

1.7.2013

Absurdi pelipäivä. Olin aamulla aivan varma että tänään tulisi pataan, tällainen nilkittäminen ei voi jatkua. Parituksessa kävi flaksi. Sain vastaani japanilaisen 2 danin. Hän oli jonkin verran vahvempi pelaaja kuin ensimmäisen kierroksen 1 kyu, mutta ei silti suomalaista dan-tasoa. Pelikirjaus on wikissä. Keskipelin alkuvaiheilla vastustaja kuoli melko isona. En ollut onnistunut kuitenkaan tekemään mitään muuta aluetta kuin tämän tapon. Tenba oli käynyt siinä vaiheessa katsomassa peliä ja arvioinut että olen viiden pisteen johdossa. Vähän jännitti, kun arvelin nössöilleeni liikaa ja vastustajalla näytti olevan aika paljon pointseja. Loppupelissä sain vähän riisiä vielä ja voitin noin 10 pinnaa.

Väsytti melkoisesti, mutta pelasin vielä rapidin. Toisesta viikosta tulee armotonta mättöä, sillä olen onnistunut hilaamaan itseni epärealistisen korkeisiin MMS:iin. Silloin ei varmaan tule rapidissa pelattua, ellen häviä joitain pelejä fusekissa räjähtämällä. Taas tuli japanilainen, tällä kertaa 1 dan. Peli oli melko reikäpäistä lätkimistä. Eilen olin päättänyt etten enää tee kuin yhden heikon ryhmän kerrallaan tulevissa peleissä. Tässä pelissä minulla oli koko ajan noin kolme heikkoa ryhmää laudalla, vaikka pientä lohdutusta tarjosi etteivät vastustajankaan asemat ihan aukottomia olleet. Alun perseilyjen jälkeen pistetilanne oli suunnilleen tasan. Tein jatkuvasti strategisesti aika paskoja valintoja, mutta lopulta tapoin keskustassa jotain. Tapon jälkeen peli oli vieläkin aika tasainen, mutta jotenkin yosessa tuli ainakin 20 pinnaa. Voitin lopulta 30,5 pistettä.

Mitä helvettiä nämä tulokset ovat, 4-0 mainissa ja 2-0 rapidissa. Ehkä huomenna tulee vastaan joku kova tyyppi.   

2.7.2013

Pääturnauspeli japanilaista 3 dania vastaan mustilla. Pelasin komokut ristikulmiin ja tarkoitukseni oli aloittaa mahdollisimman pian iso tappelu. Vastustaja pelasi niin solidia alkupeliä, etten oikein löytänyt mahdollisuuksia haastaa riitaa. Kaikki tappelut joita olisin aloittanut olisivat olleet vain paskaa. Siis pelasin itsekin rauhallista alkupeliä. Taisin vähän aliarvioida vastustajaa, sillä hän pelasi aika hitaan näköisiä laittoja. Todennäköisesti ne olivat vain honteja, joiden ansiosta hävisin kaikki myöhemmät tappelut. Keskipelin alkuvaiheilla luin erään leikkauksen väärin ja leikkaannuin. Sain elätettyä stemuni kolla, mutta vastustaja sai über ison laidan ko-uhkansa avulla. Minullakin oli jättilaita, joten peli vaikutti tasaiselta. Kusin pelin yosessa. Annoin keskustassa popsia liikaa roppokiviä ja jätin kaikki hyvät mahdollisuudet käyttämättä. Hävisin varmaan 15 pinnaa lopulta.

Rapidissa pelasin jotain korealaista 1 dan -pikkupoikaa vastaan. Erkkilä oli pelannut häntä vastaan aiemmin ja voittanut jokseenkin iisisti. Vastustaja pelasi suunnilleen kuin 1 danit tygemissä. Sain nopean ja mukavan luovutusvoiton tästä pelistä.

Illalla oli niin tylsää, että tein 100 punnerrusta.

Yhteenveto kongressin ensimmäisestä viikosta

Puola on siisti paikka. Kongressipaikka on jossain semimaaseudulla, jossa ei ole minulle muuta viihdettä kuin järvi ja juoksustadion. Netti ei enimmäkseen toimi, koska en jaksa tehdä mitään asian eteen. Tylsyys on välillä tullut suureksi ongelmaksi. Ruoka on halvempaa kuin missään maassa jossa olen käynyt. Spagettiannoksen saa 8 zlotyllä (parilla eurolla) ja ison mehutonkan 2,5 zlotylla. Monissa mehuissa on jostain syystä minttua höysteenä, mikä on aiheuttanut yllätyksiä. Makua voisi mallintaa puristamalla omenamehuun vähän Pepsodentia. 

Ensimmäisen viikon tulokset olivat erinomaisia ainakin gorrillisesti. Pelasin kahdeksan EGF-luokitettua peliä, joista hävisin ainoastaan yhden. Voitin kaksi 1 kyuta, neljä 1 dania, yhden 2 danin ja hävisin 3 danille. Pelien taso ei ollut kuitenkaan kovin hyvä. Oikeastaan kaikissa peleissä pelasin paskaa. Varmaan viimeisessä, hävityssä mainin pelissä pelasin siedettävintä kamaa. Olen edelleen ylpeä alikytkentätesujista jolla tapoin saksalaisen 1 danin. Myös pelit Christina Amhofia ja Johannes Lairetta vastaan olivat vaikeita pelejä, jotka jotenkin onnistuin voittamaan. Lukuunottamatta pääturnauksen viidennen kierroksen vastustajaa, Aasia ei oikein edustanut tällä kertaa. Ehkä sielläpäin 1 dan -luokitus on enemmänkin osoitus siitä, että osaa pelin perusteet, eikä sen saadakseen tarvitse nilkittää turnauksissa. Anyway, en valita. Olen joku 70-80 gorria plussalla varmaan nyt :3

Lauantai 3.8.

Alkoi sitten viikonlopputurnauskin ihan hyvin. Ensimmäisen kierroksen vastustaja oli joku japanilainen 1 kyu, joka ei jaksanut tulla paikalle, joten voitin pelin yhden kiven pelaamalla (olin musta). Tämä oli ensimmäinen voitto tuomaripäätöksellä koskaan. Vitutti aika paljon. Piti odottaa useita tunteja että pääsi oikeasti pelaamaan. Kävin huoneessani sluibaamassa ja venyttelin dormitorion käytävällä. Jotenkin sain ajan kulutettua ja pääsin tokalla kierroksella pelaamaan valkeilla tuttua vastustajaa, Pierre-Alain Chamotia vastaan. Päätin tällä kertaa olla perseilemättä niin rankasti kuin pääturnauksen pelissämme, jossa olisin kuollut ihan kaikella, jos vastustaja olisi pelannut oikean siirron. Vastustaja oli vahvuudesta tykkäävää tyyppiä. Yritin jotain strategista keikakun omaista juttua, etten joutuisi pahasti törmäyskurssille vastustajan muurien kanssa. Siis suomeksi sanottuna yritin tappaa niitä. Ylipelasin vähän, mutta kai minulla oli Jeffin siunaus asialle, kun hän oli käskenyt pelata samalla tyylillä kuin millä voitin viimeksi. Sain alkuun ihan hyvää tulosta jonkinlaisen triplahyökkäyksen muodossa ja mustan delatessa ohimennen alalaitaani. Musta sai keskustamuurin ja laitahoshini jäi vähän orvoksi vastustajan vahvuuksien keskelle. Päätin uhrata sen enkä lähtenyt tuomaan Ryania himaan, joka oli yksi harvoja järkeviä asioita jotka tein kongressin peleissä. Musta sääti jotain nurkassani ja oli kytkemässä näitä stemuja ali omaan laitaryhmäänsä, mutta päätti pelata erään sisäänheiton ensin. Tämä uhkasi syödä kolme kiveä. En välittänyt atarista ja tapoin sen sijaan mustan nurkkastemut. Arvelin olevani johdossa pari pinnaa tämän jälkeen, vaikka mustalla oli 80 pisteen laita. Oma alalaitani oli melkein yhtä iso ja nurkasta tuli myös aika iso. Yosessa vastustaja tenukoi ykkösrivin hanekytkennästä ja kuoli erittäin isosti. Enimmäkseen tämä peli oli minulta ihan järkevää kamaa, vaikka eräs räikeä ylipeli livahtikin sekaan (hassuinta on, että siitä tuli tosi hyvä tulos). Pelikirjaus nimellä r2.sgf.

Kolmas peli oli kolossaalista kuraa. Sain vastaani japanilaisen 2 danin. Alusta asti pelasin äärimmäisen väsynyttä settiä. Elin vastustajan komoku-nurkassa pienenä, joka oli mielestäni jostain syystä tosi hieno tulos. Pelasin erään leikkauksen josta tuli erittäin huono mieli. Sain vain itselleni avuttoman makkaran, jota piti puolustaa niin etten päässyt invaasioimaan mustan jättilaitaa. Invaasioin sen silti. Mystisesti onnistuin elämään siellä, mutta seurauksena ensin mainitusta nurkasta tuli ko. Ko-uhkana jouduin antamaan katkaista pari stemua vastustajan isohkoon laitaan. Tämän jälkeen peli meni yoseen. Yose näytti synkältä minulle, sillä musta oli noin 200% paksumpi joka puolella lautaa. Minulla oli lisäksi pari ryhmää, jotka eivät olleet edes sataprosenttisen elossa vielä. Vastustaja vastasi melkein kaikkiin parin pisteen "sente" siirtoihin onneksi. Sain raavittua voittoon tarvitut pisteet yosessa, mikä oli aika yllättävä saavutus. Tai sattuma. Voitin 5,5 pistettä lopulta. En ole ylpeä tästä pelistä, mutta kirjaus siitä löytyy wikistä nimellä roskaa.sgf.

Oulun Kesä

Kesä-heinäkuussa minua vaivasivat tosi huonot fiilikset. Peli-illoissa käyminen rupesi tuntumaan hankalalta, koska minulla on huonommat kommunikaatiotaidot kuin keskivertomerivuokolla, mutta kotona istuessa tuli kaikkia vähemmän fiksuja ideoita mieleen. Yksi niistä harvoista edes jotenkin fiksuista oli lähteä Oulun Kesään pistämään Eilistä dunkkuun. Oikeastaan minun piti piestä Bolko. Se ei mennyt ihan putkeen.

Saatana, mikä siinä on että ennen turnauksia ei saa ikinä kunnolla nukuttua. Vaikka tekisi mitä ennakkovalmisteluja, stressi tuntuu aina pilaavan yöunet ja johtavan emotionaalis-fyysiseen koettelemukseen. Olen varmaan yli puolet kaikista turnauspeleistä pelannut kunnossa, jossa en normaalisti suostuisi pelaamaan edes blitziä keksissä. En kestä väsymystä. Se sattuu. On täysin perseestä, että en vain onnistu nukkumaan turnauksia varten.

Tällä kertaa asenteeni oli ensiluokkainen mutta kusin aika paljon jättämällä valmistelut viime tinkaan, valitsemalla junan joka on perillä vasta puoli yhdeltä ja VR kusi loput toimittamalla minut Ouluun vasta noin puoli kahdeksi. Mikko Nevala äärettömän ystävällisesti majoitti minut ja jopa haki autolla juna-asemalta keskellä yötä. Tällä kertaa majapaikassa ei ollut kissoja. Melkein kaipasin sitä tunnetta kun jokin hyppää mahan päälle kesken unien. Sain nukuttua vajaat viisi tuntia, joka oli aivan liian vähän. Aamulla piti hakea laudatkin yliopistolta, jonne emme meinanneet päästä sisälle. Mikko sai vakuutella meidät lopulta sisään päästäneelle naiselle aika pitkään, ettemme ole murtovarkaita.

Vitutti aika paljon etsiessäni keskustasta (onkohan se paikka Oulun keskusta?) pankkiautomaattia ja käydessäni ostamassa energiajuomaa ja turkinpippurilakuja. Vitutus haihtui energiajuomaa särpiessä. Minusta on tullut säälittävä kofeiininarkki.

Kierros 1 

Valkea Sami Hätälä 5 kyu, musta Eerika Norvio 1 kyu, musta voitti luovutuksella.

Ensimmäisen pelini pelasin Eilistä vastaan. Tämä oli eka kerta, kun pääsen turnauksessa kyseisen KGS-kuuluisuuden vastustajaksi. Vielä 3kk sitten en muistaakseni ollut koskaan voittanut häntä, mutta viimeiset pari peliä ovat menneet kivasti minulle. Yritin olla varovainen, koska Eilinen on 5kyu-suomiluokituksestaan huolimatta mielestäni suunnilleen omantasoiseni pelaaja. (Tästä turnauksesta tuli siis 4kyu -korotus, onneksi olkoon)

Noudatin turnauksen kaikissa peleissä viime aikoina vakiintunutta fusekipolitiikkaa: mustilla 2 komokua ja valkeilla 2 hoshia, crossfusekia en tällä kertaa halunnut. Ei niin että sillä juuri väliä olisi mitä niihin nurkkiin roiskii ekoina laittoina, mutta olen viime aikoina opiskellut vähän komokujosekeita. Opittuja josekeita on tosi siistiä kokeilla oikeissa peleissä.

(Vihje vastustajille: osaan ainoastaan matalan lähestymisen matalan 1 pisteen pihtiin josekeita. Muissa teen jotain tyhmää.)

Eilistä vastaan lähdin siis mustilla 2 komokulla. Valkea pelasi ainakin yhden hoshin, sillä muistan lähestyneeni hoshia ja Eilinen tenukoi lähestyen komokua. Olin luullut että tuplalähestyminen hoshiin on jotenkin arvokkaampi kuin se mitä sille komokulle voi tehdä tenukin jälkeen, mutta Jeffin mielestä Eilisen tenuki oli okei. Sain tuplalähestymiseni ja lopulta hyvän tuloksen, koska valkea jäi vielä huonompaan muotoon kuin minä. Yritin päästä tasoihin leikkaamalla mahdollisimman tökeröllä luolamiestekniikalla, mutta en onnistunut himmentämään Eilisen luoman valkean monumentin aistikkaita muotoja. Yritin saada hyökkäystä tätä taideteosta vastaan, mutta se päättyi aika nolosti siihen että piti juosta omilla leikkaavilla kivillä karkuun. Minulla oli joku special keikaku, jonka mukaan pystyn antamaan "vauhtia" näiden kivien pakomatkaan invaasioimalla heti siihen viereen. Se oli aika karkea strateginen kämmi. Eilinen antoi vähän riisiä ja pääsin kolmosrivillä yhdistämään kiveni ilman että nurkka kärsi kamalasti. Siltikin tulos oli nihkeä, koska valkea sai älyttömän muurin. Alkoi tulla selväksi, että pelissä on mustan alueet vs. valkean vaikutusvalta. Mustalla oli lisäksi heikko ryhmä, onneksi vain yksi. Eilinen pelasi tätä ryhmää vastaan aika ilmavia hyökkäyssiirtoja, cappeja ja norsunloikkia. Yritin sitkeästi läpi nobilla ja kosumilla. Mielestäni minulla oli keskustassa gotesilmä ja halusin siis laidalle sentesilmän, mieluummin kaksi. Elätyssekvenssissä tuli yllättävää bonusta ja valkea luovutti.

Jälkianalyysissä Jeffin kanssa todettiin, että valkean vaikutusvalta olisi ollut kyllä riittävä tuottamaan tarpeeksi pisteitä. Mustan solidit alueet eivät olleet mitenkään kohtuuttoman isot. Musta otti tarpeettomia riskejä viimeisessä nurkkatappelussa. En kuitenkaan ollut laskenut sitä loppuun, joten miksi uhkapelata.

Jännää pelata aluepainotteisesti välillä, vaikka se olikin oman kämmin pakottama valinta :3

Kierros 2

Valkea Janne Kössö 4 dan, musta Eerika Norvio 1 kyu, valkea voitti luovutuksella.

Olen kerran aiheuttanut hämmennystä kutsumalla erästä Takapotkussa pelattua peliä "perseraiskaukseksi" ja jouduin vastustajan pyynnöstä poistamaan wikistä kyseisen luonnehdinnan. Tästä viisastuneena käytän pelistä Janne Kössöä vastaan ilmausta "opetuspeli".

En ole koskaan pelannut peliä jossa olisi tullut paha mieli näin aikaisin. Paha mieli tuli noin siirrolla seitsemän, kun en osannut vastata valkean pelaamaan oogeima -lähestymiseen. Pelin jälkeen Kössö näytti muutamia triviaalivaihtoehtoja. Pelissä päätin pelata laidan keskelle, mikä näytti yhdistävän tenukoinnin ja ei-tenukoinnin huonoimmat puolet. Parin siirron jälkeen Kössö oli saanut supervahvan ponnukimuodon ja musta surullisia rippeitä, joita en oikein kehdannut pitää vahvistussiirron arvoisina. Luultavasti sellainen olisi vaan kuulunut pelata, tuntui miten nihkeältä tahansa. Valkea invaasioi tämän muodostelman, mutta päätin unohtaa koko laidan ja tehdä sen sijaan moyon siihen ainoaan nurkkaan, jossa en ollut vielä pilannut omaa muotoani. Minulla oli nurkassa potentiaalia minikiinalaisen + laitahoshin (tai sen alapuolella olevan stemun) muodossa. Pelasin tengenin, mikä oli väärin. Olisi pitänyt tehdä vaan korkea shimari, ennemminkin doublewing- kuin laatikkotyyliä, joka varmaan sopii hoshin kanssa paremmin. Yleensä tengen on silloinkin huono.

Valkean pelaama invaasio tai reduktio oli tosi kiinnostava. Se oli viidennellä rivillä, vähän kuin nurinpäinen keimakakari. Halusin nähdä 4dan-sabakia joten käynnistin mahdollisimman voimakkaan hyökkäyksen tätä stemua kohtaan. Hyökkäys oli aika surkea. Jo eka siirto oli väärältä puolelta. Pitäisi pelata siltä puolelta, jossa omat muodostelmat ovat heikompia, eikä työntää vastustajaa omia heikkouksia kohti.

Minulla oli tässä vaiheessa keikaku, se oli aika surullinen ja epätoivoinen, mutta se oli sentään kokolaudan strateginen suunnitelma. Suunnitelma oli rakentaa valkean invaasion avulla keskustamuuri, jolloin valkean alkuperäinen invaasio mustan vastakkaiseen laitaan alkaisi edes etäisesti näyttää kiveltä jota vastaan voisi ajatella hyökkäämistä. Tämä keikaku eteni yllättävän pitkälle, mutta lopulta hyökkäyksestä ei taas tullut yhtään mitään. Pääsin näkemään lisää 4 dan -sabakia, joka tällä kertaa tappoi kourallisen omia stemujani. Peli oli übertuskallinen juuri sen takia, että vastustaja ei tappanut kiviäni, vaan sai minut pelaamaan laittoja jotka vahingoittivat omia kiviäni, jättivät ne henkitoreissaan kitumaan ympäri lautaa ja lopulta tappoivat ne. Jokainen pelaamani laitto tuntui voihkivan "rankaise mua lisää" tai jotain sen suuntaista. Tämä oli hämmentävä fiilis. Luovutin kun en enää kehdannut jatkaa.

Kävimme peliä läpi jälkeenpäin. Olin kuolemanväsynyt, mutta läpikäynti kannatti silti, sillä sain tärkeitä strategisia ja muotoneuvoja. Brr, se pelissä pelaamani vastaus 2 pisteen lähestymiseen oli kyllä varsinainen Pempun joseki.

Kierros 3

Valkea Seppo Suorsa 1 dan, musta Eerika Norvio 1 kyu, valkea voitti luovutuksella.

Jo edellisellä kierroksella olin ollut kyvytön tekemään laudalla mitään asiallista, ehkä jopa sitä edellisellä. Kolmannen kierroksen pelini Seppo Suorsaa vastaan oli surullinen esitys. Jeff oli aiemmin kysynyt minulta, haluanko pelata kolmannella kierroksella. Olin sitä mieltä etten todellakaan jätä mitään kierroksia väliin, kun olen maksanut melkoisen rahasumman siitä että pääsen oululaisten nilkkien nyrkkeilysäkiksi. Jos silmät harittavat niin ettei pysty lukemaan laddereita kunnolla, sitten pitää vaan kumartua lähemmäs lautaa. Vietin aika ison osan pelistä silmät kiinni, havahtuen vain kuullessani kiven laudalle laittamisesta tulevan klik -äänen.

Oman huonon kuntoni ja suoritukseni lisäksi Seppo pelasi tosi hyvin. Hän saikin 2 dan -korotuksen turnauksesta. Seppo oli sitä mieltä, että olin keskipelin alussa johtoasemassa. Jeffin mielestä en ollut sellaisessa asemassa missään vaiheessa peliä. Olin aloittelemassa mukavan tuntuista tuplahyökkäystä, mutta yhtäkkiä kaikki olikin ihan päin hanuria. Lukuisat lukuvirheeni auttoivat asiaa. Tästä pelistä on valitettavasti sgf olemassa. Se voi kertoa oman surullisen tarinansa, jos ja kun se julkaistaan, sanat eivät riitä.

Mental note: kaikki leikkaukset eivät ole hyviä.

En mennyt saunalle, koska en yksinkertaisesti kyennyt. Mutta onnistuin saamaan unta. Aamulla olin valmis pistämään jopa 4 daneja pataan. Oli tosi hyvä fighting spirit. Sainkin parhaan mahdollisen vastustajan neljännelle kierrokselle.

Kierros 4

Valkea Eerika Norvio 1 kyu, musta Mika Niskala 3 dan, musta voitti nololla määrällä pisteitä (olisi pitänyt luovuttaa).

Olin odottanut tätä peliä Bolkoa vastaan. Tiesin että meillä on aika samankaltaiset pelityylit, joten pelistä tulisi varmasti eeppinen mättö. Se oli aika rankka mättö, mutta ei niin sekava kuin esimerkiksi pelit Pulkkista ja Erkkilää vastaan Takapotkussa. Pääosin ryhmät olivat selkeitä ja aika isoja. Kävimme tämän pelin läpi Jeffin kanssa, ja siitä on kaikista turnauksen peleistä parhaat muistikuvat. Kirjoittaminen alkaa nyt väsyttää, joten selitän aika geneerisesti.

Ehdotin Bolkolle taishaa. Bolko ei suostunut, koska hän ei halunnut lukea. Pelattiin se narabi-variaatio. Pelasin 2 pistettä (!) liian pitkän laajennoksen muuristani. Bolko invaasioi. Pelasin päälle kosumin ja sitten paskan separointisiirron joka ei toimi. Läpikäynnissä koko sekvenssi näytti siltä, että musta vie valkean pisteet, tekee sentessä keskustavahvuutta ja kaikki mitä valkea saa koko jutusta on heikko ryhmä. Jeffin mielestä pelasin niin kuin hyökkääjä silloin kun olin oikeasti se jota vastaan hyökätään, mutta onneksi Bolko alipelasi vähän.

Tein strategisesti kökön 3-3-invaasion. Bolko halusi tappaa sen. Se ei ollut kuolemassa. Mustalle tuli heikko ryhmä. Valkea sai jumalattoman kokoisen nurkan. Valkean peli alkoi näyttää todella hyvältä mustan tappoyrityksen takia. Sitten valkea leikkaantui ja kuoli ja kaikki meni. Valkean ei olisi oikeasti tarvinnut leikkaantua, mutta valkea oli tyhmä. Loppu.

Kierros 5

Valkea Leo Yang 5 kyu, musta Eerika Norvio 1 kyu, musta voitti luovutuksella.  

Viimeisellä kierroksella tiesin saavani alaspäinparituksen, sillä pohjalla oli 5-, 8- ja 10-kyuita jotka eivät enää voineet kaikki pelata toisiaan vastaan. Se oli varmaan ihan okei. Vähän harmitti, ettei saanut matsia muita 1 kyuita, Henri Schmidtiä tai Antti Nikulaa vastaan. Ville Väätäjänkin kanssa olisin mielelläni pelannut. Vastustajani oli viime vuoden Jaakko Munkissa 1 danina pelannut Leo Yang. Hävisin silloin kahdella tasoituskivellä. Tässä turnauksessa hän pelasi 5 kyuna. Peli oli minulle aika helppo. Sain alkupelissä solidia aluetta, enemmän kuin pelissä Eilistä vastaan. Vastustaja teki hyvää muotoa ja aiheutti minulle tosi ruman b2 bomberin, mutta hän ei oikein saanut pisteitä minnekään. Tein muutamia vähän uhkarohkeita ja tyhmiä juttuja, mutta omasta mielestäni sain pääosin pelin pidettyä varovaisena ja luin huolellisesti. Keskipelissä tapoin ison ryhmän, ja valkea luovutti.

Koska en voi itselleni mitään, tutkin hiukan EGD:stä muutamien rankkejaan muutelleiden pelaajien käyriä ja päädyin päättelemään, että viidennen kierroksen vastustajallani varmaankin on edelleen 1 danin gorrit. Silloin tulisi joku 18 gorria tästä evotuksesta, mikä olisi suunnilleen yhtä ansaitsematonta kuin ne toistakymmentä gorria jotka sain Sir Dangossa Meijinin unohdettua kellon olemassaolon.

Öitä.

Takapotku

Vuoden isoin kotimainen go-turnaus on takanapäin ja jos ei muuta, niin ainakin olen saanut kattavan päivityksen pelitaitoihini. Tuloksellisesti turnaus ei mennyt mitenkään erityisen hyvin, mutta pelasin hyvää peliä ja pistin kunnon väännöt pystyyn jokaisessa pelissä. Yksikään peli ei ollut vastustajalle helppo.

Ensimmäinen turnauspäivä alkoi hyvin. Sain nukuttua ~8 tuntia ja olin valmis lukemaan suohon kenet tahansa alle 3 danin (omasta mielestäni). Minulla oli ollut joku ihme impulssi pukea päälleni pikkusiskoni pissisvaatteet. Tajusin liian myöhään, että vaatteiden kangas oli hieman liian läpinäkyvää. Tarkoitus ei ollut näyttää ihan niin teinihuoralta. Onneksi mukana oli myös t-paita ja verkkarit joita käytinkin sunnuntaina.

Joka tapauksessa, ensimmäisellä kierroksella olin täydessä pelikunnossa. Pelasin valkeilla pahinta vihollistani, Eetu Erkkilää vastaan. Kuten olen aiemmin maininnut, tätä jätkää vastaan voittoja ei ole herunut yhden yhtä, ei edes kerhopeleissä. Nyt pääsin lähemmäksi kuin koskaan. Eetu pelaa yleensä mustilla kahta komokua. Itsekin olen alkanut käyttää tätä aloitusta, koska sillä saa aikaan mehevät tappelut. Torstaina Vesa oli sanonut, että jos valkeilla meinaa oikeasti voittaa pelin, pitää pelata kaksi hoshia. Uskoin Vesaa ja pelasin näin kaikissa peleissä, joissa pelasin valkeilla (joskin hävisin ne kaikki, mustilla voitin kaikki miehekkäiden komokuideni ansiosta). Erkkilä trikitti minua häikäilemättömästi vastaamalla korkeaan lähestymiseen ikkentobilla. Pelaamani jatko (tsuke komoku-stemuun) oli sinänsä oikea, mutta ekassa nurkassa sekosin laskuissani ja sain huonon tuloksen, tokassa en tehnyt samaa virhettä mutta jonkun vastaavan tasoisen. Keskipelin alkuvaiheilla olin aikamoisesti jäljessä, mutta pelasin erään tökerön kakkosrivin siirron, joka oli omasta mielestäni sente ja mustan mielestä ei. Tämä tenukoitiin ja pääsin ränkläämään mustan laitaryhmän palasiksi. Toinen palanen kuoli. En tiedä olisiko sen kuulunut kuolla. Musta olisi voinut jälkiviisastelijoiden mukaan selvitä antamalla syödä vain pari stemua nurkasta. Sain kuitenkin kivasti pisteitä tästä.

Keskipelin keskivaiheet olivat kaoottisinta tappelua jota olen ikinä pelannut. Musta oli rakentamassa isoa keskustaa ja halusi väkisin leikata reduktiokiveni. Leikkauskohdan viereisessä nurkassa oli aikamoiset ajit. Yhtäkkiä kaikki vain lähti lapasesta. Musta joutuikin leikatessaan antamaan minulle järjettömän kokoisen kon. Sitten mustalla oli nurkka heilumassa + 5 stemua atarissa. Kädetin ihan täydellisesti tämän ja jotenkin en ikinä tehnyt mitään nurkassa enkä syönyt atari-kiviä. Siellä olisi ehdottomasti pitänyt jatkaa lokaalisti eikä pelata jotain paskoja loppupelisiirtoja. Sitten spedeilin uudelleen. En tajunnut että musta voi saada aiemmin tappamastani ryhmästä karsean kon. Oli pakko antaa 8 pinnaa pois ko-uhkana. Hävisin sitten 6 pinnaa. o_o

Onneksi ymmärsin että turnaus on vasta aluillaan ja kaikki mahdollisuudet vielä avoinna. Toivuin toisen kierroksen alkuun mennessä hyvään pelikuntoon. Fiilis oli terävä ja luottavainen. Minut paritettiin samoissa MMS:issä olevaa Henri Schmidtiä (1 kyu) vastaan. Nyt oli revanssin aika. Hävisin viime vuoden SM 1-karsinnoissa Henrille kuolemalla fusekissa ilman kompensaatiota. Olen tuntenut tähänastisissa peleissä olevani aina altavastaajana, joten tämä peli oli ilahduttava yllätys. Pelasin mustilla kaksi fighting spirit -komokua. Valkea pelasi kaksi hoshia muistaakseni. Päätin häijyyttäni kokeilla samaa "trikkiä" tai vanhaa josekivariaatiota jonka Erkkilä pelasi minua vastaan. Sain omasta mielestäni ihan kivan tuloksen. Keskipelissä voitin ratkaisevat tappelut ja varmistin solidin pistejohdon. Tämä oli rehellinen ja hyvä peli. Ei sellainen tyypillinen suomalainen turnauspeli, jossa molemmat vuorotellen yrittävät vetää peliä vessasta alas ja toisen pönttö tukkeutuu ensin. Niitäkin tuli ihan tarpeeksi pelattua, ks. kierrokset 1,3 ja 5.

Kolmannen kierroksen peli oli uuvuttava kolmituntinen mättö erästä pääkaupunkiseudun pahinta nilkkiä, Johannes Lairetta, vastaan. Johannes pelasi 2 kyu -luokituksella, mutta korotettaneen Takapotkun tulosten perusteella 1 kyuhun. Olin ihan liian väsynyt. Onneksi tiesin että Johanneskin oli nukkunut vain neljä tuntia edellisenä yönä. Peli oli kauhea. Alkuun pelasin skeidaa. Käytin kymmeniä kiviä tekemään laudan poikki hyödyttömän dameluikeron. Aluksi se leikkasi jotain mustan kiviä, mutta pian nämä vahvistuivat ja minulle jäi vain käyttökelvoton loiro. Sen alla oli mustan ikkentobeja nelosrivillä koko laidan mitalta. Fuck yeah. Peli kääntyi yllättäen, kun pelasimme kota reduktiokivien leikkauksesta. Leikkaantuneina näiden kivien kohtalo olisi todennäköisesti surullinen, ja mustan keskusta jättikokoinen. Pelasin ko-uhan joka uhkasi tappaa keskikokoisen ryhmän. Musta kytki kon ja hänen ryhmänsä kuoli. Ryhmä oli noin neljäsosalaudan kokoinen. Sitten kiirehdin äkkiä pelaamaan liudan uskomattoman paskoja laittoja, etten vain vahingossa voittaisi. Syntyi kaksi kota, joista toinen uhkasi koko edellä mainitun dameluikeron elämää. Kumpikin ko oli oikeasti tarpeeton, mutta olin niin sekaisin, etten pystynyt lukemaan yhtä siirtoa eteenpäin. Hävisin aika törkeällä piste-erolla lopulta. Päällimmäiseksi tästä pelistä on jäänyt mieleen jlairen sanat "tässä pelissä oli yksi maapallon, yksi Uranuksen ja yksi Jupiterin kokoinen ko". Ainakin Wirtu väitti, että sen Jupiterin kokoisen olisi voinut välttää. Tämä olisi voinut pelastaa pelin minulle. Mustan pelaama ko-uhka tässä kossa, jota en voinut tapella, tappoi minulta käsittämättömän määrän stemuja.

Syistä jotka jääköön hämärän peittoon nukuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ehkä viisi minuuttia. Ei se mitään. On sitä ennenkin väsyneenä pelattu. Väsymys ei myöskään ole yksiselitteisesti negatiivinen tekijä. Joskus väsyneenä saavuttaa mielenkiintoisen flow-tilan ja koko laudan näkemyksen.

Kiitos Jeesus neljäs kierros oli alaspäinparitus. Pelasin ruotsalaista Kai Kylmästä (3 kyu) vastaan. Hän oli myös viime vuoden Takapotkussa. Pelasin mustilla. Aloitin kahdella komokulla, vastustaja kahdella hoshilla. Kolmantena laittona pelasin hoshin ja komokun väliin, laajennuksen komokun "vahvalle" sivulle laitahoshin alapuolelle. Kai näin voi pelaa. Ehkä olisi normaalimpaa vain lähestyä. Vastustaja pelasi valkean sanrensein, joka tuntui vähän hitaalta. Nyt keimakakari, joka oli samalla 3 pisteen laajennos laitastemustani, oli omasta mielestäni yber nautinnollinen laitto. Voihkin sisäisestä tyydytyksestä kun tätä vielä potkaistiin ja pakotettiin pelaamaan ideaalinen iron pillar 3 kiven päähän. Tämä oli loppujen lopuksi aika helppo peli. Vastustaja vaihtoi paljon solidia aluetta keskustapotentiaaliin. Jossain vaiheessa kevyesti pelkäsin että keskustaan on tulossa jotain, mutta sain juoksutettua sinne valkean heikon ryhmän ja redusoitua sentessä kivasti. Voitin n. 20 pistettä.

Mietin pitkään osallistunko viimeiselle kierrokselle. Olin liian väsynyt tekemään käytännössä mitään. En meinannut pysyä edes seisaallani. Jos lähtisin nyt, saisin ehkä kourallisen gorreja ja voisin tuntea jonkinlaista haaleaa tyytyväisyyttä 2-2 -tuloksesta. Mutta ei. Se ei ole YliGolaisen soturin ratkaisu. Annoin siis parittaa itseni viimeiselle kierrokselle. Rukoilin alaspäinparitusta mutta eihän sellaista tietenkään tullut. Pelasin Olli Pulkkista vastaan pelin, jota pidin menetettynä jo ensimmäisestä siirrosta lähtien. Tämä johti yllättävään suoritukseen. Halusin ratkaista pelin mahdollisimman nopeasti, joten pelasin ihan alusta asti täysin törkeitä, kompromissittomia tappelusiirtoja. Luulin että pelit Erkkilää ja Lairetta vastaan olivat sotkua, mutta ne eivät olleet nähneetkään tätä peliä. Pelissä ei ollut minkäänlaista fusekia. Tungin invaasion ensimmäisen ryhmän sisään jonka musta teki. Yllättäen elin ja mustan ulkomuurissa oli leikkauskiviä joita ei kaikkia ehtinyt heti syödä. Lähdin järjestelmällisesti nobaamaan karkuun niillä jokaisella erikseen. Näytti siltä, että nyt se iso romahdus on vihdoin tulossa ja pääsen kotiin sluibaamaan. Mutta ei. Tein törkeästi silmän ison getan sisään ja saalistin mustan lonkeron. Tämän jälkeen redusoin onnistuneesti mustan vasenta alanurkkaa. Näytti siltä, että olen voittamassa peliä. Mutta pitihän se vielä vetää vessasta alas oman ahneuden takia. Tein jotain tosi tyhmää. En oikeastaan halua edes muistaa, mitä se oli, koska se oli niin älytöntä. Halusin tehdä täysin turhan ryhmän joka lopulta kuoli isona. Ehkä se että ensimmäiset pari sikailua menivät läpi, saivat luulemaan, että tämäkin menee. Vielä tämän jälkeen olin löytävinäni jotain aavemaista ajia mustan muureista. Ei siellä kuitenkaan mitään ollut (ainakaan niillä sekvensseillä joita pelasin). Hävisin lopulta reiluhkosti pisteillä. Pelin jälkeen Olli sanoi pelin olleen todella pelottava ja että pelasin hyvin.

Välillä on kivaa korottaa panoksia mielettömän korkealle ja pelata kaikki leikkaukset jotka eivät jää suoraan tikkaisiin. Tulee mielenkiintoisia pelejä.    

Käteen ei jäänyt mitään erityisiä saavutuksia eikä ainakaan gorreja. Voitto Henri Schmidtistä oli varsin tyydyttävä suoritus. Vielä ylpeämpi olen kuitenkin niistä hävityistä peleistä. Tappelin paremmin ja likaisemmin kuin koskaan ennen. Luulen että turnauksen seurauksena kehityin ainakin puoli kiveä, tai pikemminkin turnaus viimeisteli kehityskaaren jonka runkona oli Weiqi Sihuo Daquanin tehtävien tekeminen läpi. Kongressista tulee korotus. Jotenkin vain tiedän sen :3

围棋死活大全

Kirja-arvosteluja en ole vähään aikaan julkaissut, sillä aikani on kulunut tämän jättimäisen möhkäleen läpi kahlaamiseen. Kalle Kytölä toi kirjan tuliaisiksi Kiinasta. Kirjan nimi on siis Weiqi sihuo daquan (sihuo = L&D, daquan = kokoomateos/ensyklopedia). Kirjassa on satoja tsumegoja, vaikka se ei ole ihan niin "paksu" kuin miltä näyttää. Ongelmat on nimittäin ensin esitetty hakemiston muodossa ja sitten varsinaiset ongelmadiagrammit vastauksineen. Siis kaikki tilanteet on kuvattu kahteen kertaan, joka tekee kirjasta paljon paksumman näköisen. Minulla meni kaikkien tehtävien tekoon muutama kuukausi.  

Kirjan on kirjoittanut/toimittanut 丁开明 (Zheng Kaiming?), luultavasti joku ammattilainen. Ainakin puolet ongelmista on vanhoista klassikoista, mutta alussa on jotain perustason selitystä kuolleista ja elävistä muodoista ja ilmeisesti moderneja tehtäviä, jotka käsittelevät aivan perusmuotoja. Nämä tehtävät olivat erittäin hyviä. Oli sairaan hyvä treenata sellaisia muotoja, joita oikeasti tulee omissa peleissä vastaan koko ajan. Tykkään selkeistä ja järjestelmällisistä kokonaisuuksista, ja kirjassa olikin kivasti nurkka- ja laitaryhmät, hyökkäys ja puolustus erikseen. Miinuspuolena täytyy mainita, että jotkut tehtävät maistuivat vähän pahvilta.

Asiat muuttuivat huomattavasti mielenkiintoisemmiksi kun päästiin klassikko-osuuteen. Ensimmäisenä oli vuorossa 玄玄棋經, kiinaksi Xuanxuan Qijing ja japaniksi Gengen Gokyo. Kirja on julkaistu alunperin 1346. Tehtävät olivat paljon vaativampia kuin kirjan alkuosassa ja ratkaisut usein vähän elegantimpia. Monissa tehtävissä oli suhteellinen suoraviivainen väärä ratkaisu, johon löytyy kiero refutaatio. Usein löysin juuri tämän väärän ratkaisun, joka näyttää toimivalta. Tehtävät olivat jotenkin sellaisia, että jos oikean ratkaisun löysi, tuli tosi vahva oivalluksen fiilis ja tiesi heti että ratkaisu rakentuu välttämättä juuri tietyn muotopisteen tai vastaavan ympärille. Se että saiko koko sekvenssin ja kaikki refutaatiot luettua, oli sitten eri asia. Gengen Gokyon osuudessa oli myös kuuluisa symmetria-ladderbreaker -tehtävä, Space Invader ja under the stones -kikkailuja. Eli muutamia aika erikoisia ongelmia. 

Jonkin verran vähemmän tehtäviä oli Guanzi Pusta (官子谱) joka on Sensei's Libraryn mukaan julkaistu 1600-luvulla. Tuntui että tähän kokoelmaan oli valittu aika helppoja tehtäviä. Tai sitten oikeasti kehityin kaikkien niiden kauheiden Gengen Gokyon tehtävien tuijottamisesta.

Viimeinen osuus oli koottu Gokyo Shumyosta, japanilaisesta 1800-luvun klassikosta. Nämä menivät vielä helpommin. Huomasin ilokseni, että aloin jo katsella tehtäviä sillä silmällä, että "olisikohan tässä pohjana se ja se perustsumego jonka ratkaisu tulee ulkomuistista". Tein kirjan loppuun viimeisinä hermoja raastavina päivinä ennen Takapotkua.

Jeff sanoi että L&D on gossa kaiken pohjana. Ehkä minä olen sitten kerrankin treenannut perusasioita kunnolla. Tätä ei ainakaan voi sanoa hukkaan menneeksi vaivaksi, vaikka aika kivuliasta se välillä oli. 

YliGon Pikapelisauna

Aika: 31.5.2013
Turnaus: YliGon Pikapelisauna
Tulosrivi: 1d-(b1) 6k+(w5) 1d-(b1) 10k+(w9) 9k+(w8) 2d-(b2) 14k+(w9) 1d+(b1) = 5/8

Yligon Pikapelisaunan järjesti tänä vuonna Arto Heikkinen. Sauna oli tosi hieno kokemus. 10 euroa siitä lystistä oli todella vähän. Toivottavasti YliGo ei tehnyt kovasti tappiota.

Eniten tietenkin merkitsee, että kaikilla oli kivaa.

Saavuin saunalle hyväntuulisena suoraan punttisalilta. Olin tätä ennen joutunut parantelemaan itseäni parin päivän ajan Kesäpelien yhteydessä juostun Cooperin testin jäljiltä. Jalkapohjiin ja päkiöihin tuli jättikokoisia rakkoja, kun juoksin testin paljain jaloin.

Turnaus järjestettiin edellisestä Pikapelisaunasta ja YliGon pikkujouluista tutussa Kattosauna Sivistyksessä. Musiikista vastasi Pupukani. Hänellä on erittäin omalaatuinen musiikkimaku.

Ensimmäisenä pelasin Erkkilää vastaan. En ole koskaan voittanut häntä tasa-alulla. Tämä on erikoista sillä lähes kaikki muut 1 ja 2 danit olen voittanut ainakin kerhopeleissä. Otin dunkkuun tälläkin kertaa. Peli meni ihan mukavasti pitkälle keskipeliin, jossa räjähdin isolla ryhmällä. Olin aiemmin tullut ulos tällä ryhmällä, koska sillä ei ollut silmiä. Myöhemmin ryhmä ympäröityi uudelleen enkä huomannut sitä. Aika-asetukset olivat todella törkeät, 7 minuutin pääaika ja 2 sekunnin Fischer. Ehdin muistaakseni luovuttaa tämän pelin ennen kuin hävisin ajalla, jos sillä jotain väliä on.

Myöhemmin tajusimme että peli ei edes ollut tasa-alku. Eli sitä ei tavallaan olisi laskettu vaikka olisinkin voittanut.

Toisessa pelissä sain vastaani Niko Ekilän ja 5 tasoituskiveä. Lähdin vähän huolimattomasti redusoimaan joka paikasta jättäen aika paljon heikkoja ryhmiä eri puolille lautaa. Pian olinkin delaamassa isona. Sain onneksi safkattua leikkaavat kivet. Lopulta keskusta oli delaamassa ihan järkyttävän isona. Vastustaja teki pienen mokan, jolloin sain syötyä kiviä kakkosriviltä samalla elättäen itseni, ja luovutti pelin tämän jälkeen. Peli oli minulle aika vaikea, mutta tiukkojen aikojen takia kävi munkki.

Kolmannessa pelissä pelasin legendaarista Palomiestä vastaan mustilla ilman komia. Palomies on pikapeleissä erittäin kova. Olin tässä pelissä aika pitkään johdossa mielestäni. Olli pelasi perusmuotoja ja jopa vähän passiivisesti, kunnes yhtäkkiä hyökkäsi erittäin hyvin ajoitetusti. Tai sitten minä tein jotain tosi tyhmää. Yhtäkkiä laudalla oli tosi paljon surullisia mustan ryhmän palasia. Hävisin joko ajalla tai luovutuksella.

Tämän jälkeen pelasin kaksi peliä valkeilla isoilla tasoituksilla. Hennis 9 kivellä ja Ari Huttunen 8 kivellä. Hennis hävisi ajalla. 8 kiven pelistä en muista miten se loppui, mutta olin saanut tapettua mustalta tosi paljon. Pelaaminen alkoi ryydyttää tässä vaiheessa. Kävin toisen ja kolmannen pelin välissä saunassa, mikä myös väsytti. Lopetin kaikenlaisen siirtojen miettimisen kolmannen pelin jälkeen. Ei vain pystynyt.

Ainoa peli jonka häviäminen oikeasti kirpaisi oli kuudennen kierroksen matsi Juippia vastaan kahdella kivellä. Juippi alipelasi hävyttömästi. Minun on vaikeaa voittaa alipelaavia tyyppejä vastaan. Olin kivasti johdossa, kunnes yhtäkkiä vain räjähdin. Luulin erään siirron tekevän silmät, mutta se ei tehnyt. Heti perään hävisin ajalla. Blitzeissä tulee aina näitä kivoja instant-romahduksia. Jokin ryhmä vahingossa leikkaantuu (tai on ollut silmättömänä jo pidemmän aikaa ilman että kumpikaan pelaaja on huomannut asiaa) ja kun sitä jää miettimään, kaikki aika menee ja on pakko pelata joku siirto, joka yleensä on paska. Sen jälkeen kaikki menee vain huonompaan suuntaan.

Ehkä ansaitsin tämän. Olin vittuillut Juipille ihan liikaa seksikkäistä poneista. Juippi ja Henkka puhuivat minulle käsittämättömistä ponimaailman salaisuuksista. Juippi selitti jotain arjalaisista maaponeista. Kysyin Henkalta, mikä ihmeen maaponi. Hän selitti että poneissa on kolme "rotua", lentävät ponit, taikovat ponit ja ponit jotka eivät tee kumpaakaan. Tämä kuulosti vähän epäreilulta.

Seitsemännellä kierroksella tuli vastaan Neikku. Tasoitusta oli yhdeksän kiveä. Ottaen huomioon että siinä on jonkin verran alitasoitusta, peli meni Neikulta ihan hyvin. Fighting spirittiäkin löytyi, mistä olin ilahtunut. Voitin kuitenkin pelin kohtuullisella marginaalilla.

Kahdeksannella kierroksella koitti totuuden hetki. En ollut vielä voittanut yhtäkään peliä mustilla. Halusin todistaa olevani samalla viivalla dan-pelaajien kanssa. Tai ainakin melkein samalla (ilman komia). En onnistunut ainakaan itselleni todistamaan yhtään mitään, sillä Pupukani meni häviämään pelin ajalla. Jälkeenpäin Kaislan peli-illassa Arto hehkutti tulostani (5/8). En oikein ymmärtänyt mitä hehkutettavaa siinä oli. 9 kiven pelejä ja aikavoittoja. Joo, mutta kivaa oli.  

Jaakko Munkki 2013

 Huhtikuun lopuilla pelattu Jaakko Munkki sujui osaltani vaisuissa tunnelmissa. Olin monin tavoin ihan kassalla tämän turnauksen aikana. Olen onnistunut viime aikoina pääsemään solidille 1 dan -tasolle KGS-tunnuksella osuqo. Muutenkin tuntuu että pelitaso on vihdoin nytkähtänyt ylöspäin. Toisaalta olen ruvennut häröilemään peleissä niin älyttömiä juttuja, että taas kerran olen hylännyt ajatukset siitä, että tajuaisin gosta jotain. Kykyni monimutkaistaa pelejä on kasvanut.

Pääsin Jaakko Munkissa samaan tulokseen kuin jokaisessa Manga Cafessa pelatussa turnauksessa tätä ennen. Voitin kaksi peliä neljästä. Ensin hävisin kahdelle 1 danille tasa-alulla. Olen hieman tyytymätön näihin tappioihin, sillä en ollut varsinaisesti ajatellut viipyä kyu-tasolla enää kovin pitkään. Näissä peleissä pelasin kuitenkin ihan sen tasoisesti. Ensimmäinen peli oli Anttonia vastaan. Siirroistani puuttui tietty terävyys. Onnistuin räjäyttämään itseni. Melkein pääsin takaisin peliin, koska Anttoni tuli hieman itsemurhahakuisesti desperado-moyooni. Olin tässä vaiheessa pahassa aikapulassa. Tein Anttonin nurkkaryhmän sisään ryhmän, jonka piti syödä ryhmä sisältäpäin. Minulla oli hyvä fiilis semeaista. Sitten en tajunnut, että Anttoni pystyy tekemään nurkan sisällä olevan nurkan sisään minikokoisen ponnukielämän. Yhtäkkiä minulla ei ollut kuin kaksi vapautta. Luovutin.

Toinen kierros oli vieläkin surullisempi. Pelasin minulle ennestään tuntematonta 1 dania, Antti Heinosta vastaan valkeilla. Musta avasi tengeniin. Pelasin tsuken. Jossain vaiheessa voisi alkaa harkita myös ei-kontaktilaittoja keskustan tienoille tällaisissa tilanteissa. Tykkään kuitenkin vastata keskustaan, koska mikään ei ole parempaa kuin tappelu ja pelaaminen omalla vahvalla osa-alueella. Tässä pelissä ei pelattu tuulimyllyä, vaan kaksi limittäistä tetrispalikan tapaista kolmen kiven muurinpätkää. Siitä tulikin moyopeli. Musta teki sanrensein. Sitten aloin räjähdellä. Räjähdin sekä siksi, etten lukenut tarpeeksi pitkälle, että siksi että laittoni olivat strategisesti ala-arvoisia ja tekivät minulle enemmän muoto-ongelmia kuin pystyin kestämään. Luovutin siihen, että jäin ilmiselvään getaan, mikä oli aika noloa. Pelasin omasta mielestäni tässä pelissä ihan surkeasti. Plussaa kuitenkin on, etten hävinnyt ainakaan nössöilyn takia, ja se että opin pelistä paljon. Tenba oli paikalla ja onnistuin saamaan häneltä kommentteja näistä molemmista 1 dan-peleistä. Se korvasi varmasti kaiken häviöistä aiheutuneen mielipahan, ja menetetyt gorrit. Onneksi oli C-luokan turnaus.

Kolmannella kierroksella pelasin Elena Luovulaa vastaan antaen 2 tasoituskiveä. Elena pelasi 6 kyu-luokituksella. Sain pelin alussa tapettua aika ison vonkaleen. Tämän jälkeen rupesin aika huolimattomaksi. Luulin että voin tehdä laudalla mitä vain, mutta se ei näköjään pitänyt paikkaansa. Annoin varmaan 50 pinnaa aluetta keskustaan. Onneksi tajusin lopettaa ylipelaamisen ajoissa ja rupesin pelaamaan yosea. Voitin pisteillä. Pelin alku oli valkealle hyvä, mutta musta pelasi tämän jälkeen tosi hyvin mielestäni. 2 tasoituskiveä ei tuntunut olevan ainakaan liian vähän.

Neljännellä kierroksella vastustajani oli Johannes Hentunen, 7 kyu. Annoin kolme kiveä tasoitusta. Pelin fuseki oli kamalan tuntuinen valkealle. Musta sai vahvuutta ja aluetta ihan liikaa. Päätin käynnistää ämpäripäisen projektin, jonka tarkoitus oli tappaa eräs musta ryhmä tosi isona. Se kuoli. Huomasin jossain vaiheessa, että tällä kuolleella ryhmällä oli useiden siirtojen ajan ollut damezumari-alikytkentä. Kävin kesken tärkeän tappelun poistamassa sen. Oli pakko. Sitten olinkin toisella puolella lautaa vähän kusessa tenukini takia. Sain kuitenkin matoiltua ryhmälläni karkuun ja musta luovutti.

Kokonaisuutena Jaakko Munkista jäi käteen neljä sekavaa peliä, joista vain yksi päätyi pisteidenlaskuun, ja runsaasti opittuja asioita. Gorreja meni reilut kymmenen. Mutta oppiminen on ylivoimaisesti tärkeintä... gorrien perään voi itkeä sitten 5 danina. ^__^

Joukkueiden Suomen mestaruus Oulussa 13-14.4.2013

Ei ihan paras mahdollinen pelivire

Minulla oli lentokentällä ja koneessa vapaata aikaa eikä todellakaan energiaa koskea mukanani tuomiin go- ja matikankirjoihin. Siksi osa tästä tekstistä on kirjoitettu alunperin paperille ja lienee tavallista laadukkaampaa. Tai sitten ei.

Äiti herätti minut lauantaiaamuna puoli kuudelta. Hän oli ystävällisesti lupautunut viemään minut autolla lentokentälle. Olin aika väsynyt. Aiemmin minulla on ollut vaikeita uniongelmia ennen turnauksia, ja pelkäsin että pelikuntoni ei ole paras mahdollinen. Huonoilla unilla turnaamisesta on jäänyt fyysiseen loukkaantumiseen verrattavia traumoja. Pelkään väsymystä, joka tuntuu lähes fyysisenä kipuna. Viisi tuntia on kuitenkin jo kokonainen yö, ja onnistuin jotenkin säilyttämään mielenrauhani turvatarkastuksen, lennon ja taksimatkan ajan. Lento oli muuten yllättävän lyhyt. Ei se kivaa ollut, mutta siinä vaiheessa kun aloin tunnustella nousevaa vitutustani, tulikin kuulutus tyyliin "lähestymme Oulua, wc:t lukkiutuvat". Samassa koneessa matkustivat Matti Siivola, Vesa Laatikainen ja Joonas Pihlajamaa. Perillä jaoimme tilataksin, jonka hinnasta osuudekseni lohkesi 10 euroa. Olimme ensimmäiset turnauspaikalla, Oulun Lyseon lukiolla. Vitutus pääsi murtautumaan esiin, sillä minulla oli puolitoista tuntia aikaa tutkailla omaa väsymystäni ja stressiäni. Olisinpa tänä aikana kiivennyt yläkertaan ja löytänyt sohvat. Makasin elottomana keittiössä untuvatakkini päällä. Takista olivat kyllä vuotaneet kaikki untuvat ulos aikoja sitten. Ajattelin kaikesta huolimatta, että energiajuoman saatuani olen ihan ihmiskunnossa enkä eläinkunnossa.

Porukkaa alkoi valua turnauspaikalle. Ensimmäisenä saapui Haukiputaan Überkommando, marsalkka Eilinen. Kellon lähestyessä yhtätoista aloin huolestua, sillä joukkueeni (jolle joku oli keksinyt ilmaisuvoimaisen nimen Sienimetsän Sankarit) ykköspöytä ei ollut vielä tullut paikalle. Meijinkin, jonka piti käsittääkseni maksaa sarjajoukkueiden turnausmaksut, oli puhelinkontaktin tavoittamattomissa. Tenba ja Matti nigiröivät parituksemme hassulla modulo-systeemillä. Oli käynyt niin jännästi, että avoimessakin sarjassa oli tasan kuusi joukkuetta. Kaikki pelaisivat siis kaikkia vastaan. Joukkuet olivat YliGon Sienimetsän Sankarit, Hayashi, Tengen, OGP Grasshoppers, OGP Killers ja eGo. Olin Sienimetsän kakkospöytä. Ykköspöytää pelasi Anttoni Maula (1 dan) ja kolmospöytää Aura Tamminen (9 kyu). Anttoni saapui lopulta paikalle silmät punertavina ja eiliseltä juhlinnalta tuoksahtaen. Vain Meijin oli huonommassa kunnossa.

Ensimmäinen kierros

Oli ihan jees tietää kaikkien kierrosten vastustajat etukäteen. Ensimmäisenä tulisin pelaamaan oululaista Kalle Leppälää, 1 dan, vastaan. Lopulta piinaava odotus päättyi ja pääsin heittäytymään turnauspeliin. Peli valkeilla Leppälää vastaan oli vaikea ja aika rauhallinen. Olen huono tällaisissa rauhallisissa peleissä. Avaukseeni sisältyi hoshi ja komoku, mutten muista miten päin komoku oli suhteessa hoshiin. Samalla laidalla olivat, olisi ollut kivempaa minulle jos olisi pelattu ristikulmiin. Voitan sellaiset pelit aika usein.

Peli pysytteli josekeissa aika kauan. Kaikki ryhmäni olivat vahvoja ja mikään ei mennyt totaalisesti päin persettä ensimmäisen sadan siirron aikana. Ehkä avaukseen sisältyi jotain syvempää magiaa, jonka takia se oli minulle huono. Ai niin, pelin läpikäynnissä Tenba huomautti osan siirroistani olevan aluepainotteisia ja osan vaikutusvaltapainotteisia, mikä aiheutti pelin tehottomuutta. Kuitenkin hän taisi sanoa myös, ettei se(kään) peli fusekissa ratkennut. Valitsin siis josekit väärin. Ensimmäinen tappelu alkoi jostain kakkosrivin paskaleikkauksesta, jota en sen tarkemmin viitsisi muistella. Se oli kuitenkin leikkaus ja mustan piti elää. Olin tyytyväinen verkottaessani keskustassa erään leikkaavan kiven. Musta halusi syödä laidasta kaksi stemuani, mutta en suostunut luopumaan niistä. (Ne olisi kuulunut uhrata.) Seurauksena nurkassani oli tsumego. Onneksi se oli joku 10 kyu-tsumego. Alipelasin silti ja elin kahdella pisteellä. Tappelusta jäi aika lailla luu käteen. Keskustavahvuutta tuli jonkin verran. Ei kai mustakaan siitä juuri mitään kostunut, joten peli oli yhä about tasan.

Keskustaan saamani kivet olivat synergiassa laitaryhmäni kanssa, uhaten muodostaa parinkymmenen pisteen alueen. Tässä kohtaa musta pelasi tosi oudon goten. Tenukoin iloisesti. Selvisi, että musta oli ajatellut edellisen siirtonsa mahdollistavan keskustaryhmäni leikkaamisen. Söin kuitenkin tylysti leikkaavan stemun. Kalle kertoi myöhemmin hermostuneensa epäonnistuneeseen sekvenssiin ja pelanneensa sen takia tosi syvän reduktiosiirron, joka taisi olla melkoinen ylipeli. Olisin voinut saartaa tämän kiven ja vain syödä sen. Sen sijaan pelasin jotain niin paskaa, että päähän sattuu kun ajattelee sitä. Annoin kiven paeta ja tuhota oman positioni. Loppupelissä aloin räjähdellä, mutta olin jo siinä vaiheessa perässä, joten ei kai se haittaa.

Pelasin ensimmäistä kertaa elämässäni turnauspeliä analogisella kellolla. Se oli perseestä. Byo-yomia varten meille tuotiin Excalibur, mutta olin siinä vaiheessa jo luovutuskunnossa. Ihan kaikki meni. Tästä on loistava valokuva. Yritän saada sen tähän blogiin.

Läpikäynti Tenban ja Jeffin kanssa. Yritän muistaa tärkeimpiä pointteja... Ei pidä pelata sekaisin aluetta ja vaikutusvaltaa alkupelissä. Ei saa takertua merkityksettömiin kiviin. Pikku sintit heitetään menemään kun narrataan isoa kalaa. Ja niin edelleen.

Anttoni hävisi tiukahkon pelin Bolkolle ja marsalkka ratsasti voittoon pelissä Auraa vastaan. Siis joukkueemme hävisi 0-3.

Ruokatauko 

Söin oululaisten kanssa thaimaalaisessa ravintolassa. Kevätkääryleitä ja paistettua riisinuudelia pähkinärouheen ja limen kera. Ruoka oli hyvää. Hankin uuden tölkin energiajuomaa toista kierrosta varten. Ymmärsin, että Jeff ja Tenba ovat paitsi hyviä go-opettajia, myös hyviä valmentajia turnaamisen psyykkisellä puolella. Kerroin Jeffille että pelkään vetäväni turnauksessa nollatuloksen. Hän sanoi, että seuraava peli Antti Soukkaa vastaan tulisi olemaan turnauksen vaikein.

Toinen kierros

Aloitin pelin aika varovaisissa mielialoissa. Toivoani heikensi, että olin vielä mustakin. Ehkä ajattelen nurinkurisesti, mutta mielestäni komi on liian iso ja siksi valkea on "onnenväri". Syödessä Jeff oli sanonut, että minun pitäisi rakentaa enemmän moyoja. "Ehkä ei turnauspeleissä, mutta NGA-peleissä, harjoittelun vuoksi", Tenba ehdotti. Luulin että olin tekemässä moyoa pelissä Soukkaa vastaan. Myöhemmin Jeff sanoi kirjauksen nähtyään, ettei se mikään moyo ollut. Olin taas valinnut aluepainotteiset josekit. Luultavasti siksi, etten osaa kuin muutaman josekin. 

Peli alkoi kuitenkin ristikulmahenkisesti, mikä sopi minulle. Valkea muistaakseni lähestyi hoshiani ennen tyhjän nurkan ottamista. Joka tapauksessa pääsin pelaamaan hoshiin nähden ristikkäiseen nurkkaan. En tajunnut mitä sinne pitäisi pelata. Kelasin, että kaikki muut laitot antavat valkealle mukavia lähestymisiä jotka tukevat laidoilla jo olevia stemuja, joten pelasin sansanin. Se ei ollut huono laitto, mutta se ei ollut myöskään moyolaitto. Soukka otti muuria vasemmalle laidalle ja minä kolmannen rivin aluetta. Pidin tulosta hyvänä, sillä nurkkani reuna puski valkean muurin edellä. Luulen että se oli tasatulos tai valkealle hyvä. Valkea viritteli muurinsa turvin moyontapaista vasemmalle laidalle. Päätin tehdä kilpailevan muodostelman oikealle. Se oli vähän kyseenalainen moyo. Se oli tehty pelaamalla kolmannen rivin kivistä pari keimaa ylöspäin ja yksi hämärä kahden pisteen hyppy keskustassa. Valkea tuli jossain vaiheessa nurkkaan ja sain sellaisen ajikkaan muurin. Tässä koko virityksessä oli paljon mustia kiviä, mutta myös paljon ajia ja muoto-ongelmia. Valkea lähti ensin redusoimaan, mutta pelasi sitten diipin invaasion. Se oli varmaan ihan mahdollinen, koska valkea oli muualla laudalla vahva. Pelasin muistaakseni jonkun iron pillarin vastauksena tähän. Alkoi raju tappelu. Leikkasin valkean pakoonjuoksevan keiman ja yritin pärjätä leikkaavilla kivillä. Tappelu oli aika haastava, iso ristileikkaus keskustassa, ja molemmilla oli vahvuutta odottamassa vastapäätä lautaa. Leikkaavat kiveni saivat liikaa vapauksia, ja valkean oli pakko elää lokaalisti feikki-moyossani. En oikein tiedä mitä tapahtui, mutta tämä tappelu tuli 6-0 himaan. Oli tosi pelottavaa poistaa yksisilmäiseltä ryhmältä silmäaihioita, joita tuntui pullahtelevan joka paikkaan. Muotoni kesti tapon juuri ja juuri. Pelasin turvallista loppupeliä ja voitin 23,5 pisteellä. 

Harmillisesti sekä Aura että Anttoni hävisivät pelinsä, joten joukkueemme otti taas takkiin. Aura pelasi 2 dania vastaan ja Anttonillakin oli Werfeus vastassa. No regrets. 

Kolmas kierros

Peli Jerry Savoa vastaan, joka pelasi vähän hämmentävästi eGolle. En tykkää kolmansista kierroksista. Ensin olin ollut kireän stressaantunut, pelannut täysillä ja hävinnyt, sitten voittanut ja vajonnut huojentuneen väsymyksen tilaan. En halunnut pelata. Jeff sanoi että näytän zombilta. Hän melkein pakotti minut ostamaan taas yhden energiajuoman. En pystynyt juomaan sitä loppuun.

Jerry pelasi yksinkertaisesti parempaa peliä kuin minä. Alussa sain (omasta mielestäni) ihan jees tuloksen  vangittuani nurkassa yhden mustan kiven. Aika surkeaa. En muista hirveän hyvin pelin tapahtumia. Jerry pelasi alkupelissä muistaakseni vastauksena pihtiin kosumin, jota olen nähnyt myös hänen KGS-peleissään. Vastasin kahden pisteen hypyllä. 3 pisteen hyppy olisi ollut parempi, tai oogeima, muttei tämäkään jättimoka ollut. Sain toisellekin puolelle 2 pisteen hypyn. Ongelmaksi pelissä tuli yleinen pisteiden puute. Keskustan tilanne oli erittäin kaoottinen. Siellä oli sekaisin molempien pelaajien kiviä ja on-off ladderi joka vaikutti kaikkeen. En edes yrittänyt tehdä niitä pisteitä. Ei huolettanut, kun mustallakaan ei näyttänyt olevan vielä solideja pointseja. Muutama pieni nurkka. Kai se sitten vain meni käteen siellä keskustassa. Musta yritti tappaa keskustaryhmääni, mutta joutui antamaan kytkennän sillä hänenkin oli kytkettävä omia kiviään turvaan. Myös vaikutusvaltaani ylävasemmalla ja kolmen kosumin suoraa yritettiin tappaa. Eivät ne kuolleet, mutta ne tekivät yhteensä noin neljä pistettä. Luovutin pelin tappeluiden laannuttua, kun en ollut saanut mitään pisteitä mistään. 

Onneksi Anttoni sentään voitti Tasselin, joten emme ottaneet 0-3 pataan vaan ainoastaan 1-2. Tämä peli Jerryä vastaan kaduttaa peleistäni eneiten. Se olisi pitänyt hoitaa himaan. Sienimetsä olisi saanut edes sen yhden voiton ja itselleni dan-korotus olisi ollut mahdollinen (epätodennäköinen, silti). Toisaalta en oikein pystynyt yrittämään kovempaa. Se olisi mennyt väkivallaksi itseä kohtaan. Mukavuusalueelta oli poistuttu jo paljon aikaisemmin. No, oma syy kun pelasin kahteentoista asti keksissä edellisenä iltana.

Saunailta ja yö kissojen kanssa 

Sauna tuntui rentouttavalta idealta. Minulla ei myöskään ollut siihen hätään paikkaa mihin mennä, joten saunailtaan. Seurasin go-liiton kokousta sivusta kiitollisena siitä, ettei minun tarvitse olla mukana byrokratiassa. Keskittymiseni ei riittäisi istua läpi yhtäkään kokousta. Minun piti ottaa kaikkien aikojen showdown Joonas Pihlajamaan kanssa, mutta hyydyin saunan jälkeen niin, että menin selittämään Jeffille ja Mikko Nevalalle että nyt on pakko päästä nukkumaan. Mikko lähti saman tien saunalta kanssani. Olen nyt yöpynyt kaksi kertaa hänen luonaan ja molemmilla kerralla saanut erittäin hyvät unet, teetä, kiisseliä yms. mukavaa. Hänellä on myös kolme ihanaa kissaa. Tälläkin kertaa heräsin siihen että kyseiset otukset käyttivät minua ponnahduslautana. Kiitos taas kerran majoituksesta. 

Heräsin todella hyvin levänneenä. Oli mahtava fiilis lähteä turnaamaan. Edellisenä iltana Jeff oli sanonut, että toinen sunnuntain peleistä pitää voittaa. Molempia ei tarvitse, mutta toinen. Olin kohtuu itsevarma, sillä olin saanut tarvitsemani unet. 

Neljäs kierros

Neljännellä kierroksella pelasimme Tengenin tiimiä vastaan. Vastassani oli Hong Jiang, minulle tuiki tuntematon kuopiolainen. Pelkäsin tätä peliä, sillä vastustajalla oli joskus ollut Kiinassa 3 dan -luokitus, ja olin nähnyt hänen tappavan aikamoisesti kiviä Jerryltä, jolle itse olin hävinnyt. Lähdin virkeänä pelaamaan moyopeliä. Yllättäen tästä pelistä on kirjaus. Kirjasin pelin vasta kotona ulkomuistista, joten siinä voi olla virheitä. Kirjaus löytyy attachmenttina suomigo-wikistä. Anteeksi että hoidan asian näin hankalasti :D Seuraavat kommentit perustuvat omiin huomioihini ja Jeffin kommentteihin pelistä.

Valkea 20: Valkean pitäisi ajatella isommin. N16 parempi.
Valkea 22: Tengen on liian aikaista tässä vaiheessa. Jeff ehdotti G6:ta moyon rakentamiseen.
Musta 25: Mietin pitkään ja vakavasti, onko ristileikkaus tässä tarpeellinen. Tulin siihen tulokseen, että se on kohtuullinen strateginen valinta, ja leikkaamatta jättäminen munatonta.  
Musta 31: Musta leikkaa hyvässä muodossa.
Valkea 34: Tätä ataria ei saa pelaa. Valkea pakottaa mustan painostamaan K14-kiviä. G12 pitäisi pelata suoraan.
Musta 39: wtf
Musta 43: Tämä leikkaus on ehkä vähän liikaa. Jotain mustaa jää kohta kiinni.
Musta 51: Odotin H13 leikkausta tämän sijaan.
Valkea 54-Valkea 62: Nyt on hyvä momenttumi. Ainakin mun mielestä.
Musta 63: Odotin jotain M10 -tyylistä, oikean laidan ryhmää vahvistavaa tässä.
Valkea 64: Tämä nimittäin laittaa mustan jokseenkin liriin. Tai varmaan mikä tahansa näille tienoille pelattu laitto.
Musta 75-Valkea 96: Valkea alipelaa (Jeffin mukaan) ja myös puskee pois omia vapauksiaan, mitä ei ehkä voi välttääkään. Olisi pitänyt leikata C16:sta.
Valkea 118: Musta kuolee lokaalisti. Pelikirjaus loppuu pian tämän jälkeen. En ole varma loppupään siirtojen tarkasta järjestyksestä.

Nyt kirjausta klikkaillessa tuntuu, että peli oli harvinaisen tasoton. Tein aika paljon taktisesti lyhytnäköisiä valintoja. Onneksi onnistuin voittamaan luovutuksella.

Tiimimme hävisi tämänkin kierroksen 1-2 :(

Viides kierros

Vastassa OGP Grasshopper ja Seppo Suorsa 1 dan. Pelasin mustilla. Pelistä tuli hyvin vaikea. Päätin jostain syystä pelata extra kevyitä ja joustavia laittoja. Tämä toisaalta onnistui ja toisaalta epäonnistui. Yritin käyttää kota strategian välikappaleena ja tenukoin niin monta kertaa joka paikasta, että sain jättimäisen laatikkomoyon nurkkaan. Sainkin lopulta tästä moyosta kaiken. Ihan jokaisen pisteen. Mutta jouduin muualla laudalla sellaiseen kuseen, että vaikka mitään ryhmää ei nirhattu isona, Seppo sai sen verran ilmaisia pisteitä että hävisin jotain 10 pongaa. Sorruin myös ylipelaamaan, kun olin tenukoinut ja silti valkea oli saamassa mielestäni liian hyvää tulosta päästyään pelaamaan samaan nurkkaan kaksi kertaa peräkkäin. Tämä oli kokonaisuutena virkistävä peli, jossa jonkinlaiset strategiaan liittyvät kahleet tuntuivat murtuvan. Tajusin, että tenuki on yllättävän hyvä laitto. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä pystyin näkemään ja käsittämään koko laudan kerralla. Vaikka päin persettä se peli meni... Myöhemmin kyyditessään minua lentokentälle, Seppo sanoi että peli oli ollut vaikea. Otin sen kohteliaisuutena. Molemmat oululaiset shodanit, joita vastaan pelasin, vaikuttivat vahvoilta pelaajilta.

Muuta

Kertomus loppuu lyhyeen väsymystilan vuoksi. YliGo epäonnistui JSM:issä täydellisesti. Otimme kaikki viimeiset paikat, jotka pystyimme ottamaan. YliGo 2 tippui sarjasta. Sienimetsän Sankarit hävisi kaikki ottelunsa. Mutta henkilökohtaisesti suoriuduin mielestäni tyydyttävästi. 2d+ oli jees. Gor-ennustin näyttää että saisin noin viisi gorria.

YliGon joukkueissa pelaavat ylsivät muihinkin yksittäisiin hyviin suorituksiin. Meijin onnistui neljän tappion jälkeen saamaan ensimmäisen 4 dan -päänahkansa. Erkkilä voitti Mikko Nevalan, ja Aura hävisi viimeisen pelinsä 6 kyuta vastaan puolella pisteellä. Sienimetsän Sankareilla oli hyvä asenne loppuun asti. Yritys oli sataprosenttinen mutta pipo ei ollut kireällä.

Ei varmaan tee pariin päivään mieli pelata gota, mutta viikon päästä oleva Jaakko Munkki tuntuu ihan houkuttelevalta.

Pogon Pääsiäisbonus

Pogon Pääsiäisbonus oli yhden illan (ja yön) mittainen rankka koitos. En juonut bonuksia (en yleensä juo alkoholia) mutta pelaamiseen ja saunomiseen osallistuin 100%. Tulin paikalle parikymmentä minuuttia myöhässä, sillä olin unohtunut kotiin piirtämään. Minun oli alun perin pitänyt tehdä aamupäivän ajan tsumegota. Sen sijaan olin ruvennut pelaamaan keksissä. Olen huomannut, että nykyään jos pelkästään pelaan, kehitykseni on aika hidasta. Pitää siis treenata enemmän kirjojen (ja NGA-reviewien) avulla - ja pro-pelien, vaikken niiden katsomisesta yhtään tykkääkään. Tein bussissa kaksi tsumegota.

Kun tulin paikalle, pelit olivat jo täydessä käynnissä. Neljä pöytää oli täynnä pelaajia. Maksoin turnausmaksun Tenballe ja pääsinkin ensimmäisenä pelaamaan häntä vastaan. En ole vähään aikaan ottanut keneltäkään niin paljon tasoituskiviä, peli-illoissa tulee mätettyä 1-3 daneja vastaan tasa-alulla ja keksissäkään en pelaa handipelejä juuri. Pelit menivät päin pyllyä. 5 minuutin ja 2 sekunnin Fischerin ajat pahensivat mokailuani. Ensimmäisessä pelissä jäin erääseen trikkiin, josta lähtien asemani laudalla oli aika mätä tasoituskivistä huolimatta. Toisessa pelissä johdin pisteissä aika pitkään, kunnes eräästä nurkastani pääsi muodostumaan huomaamattani kuollut L-muoto. En tiedä miksi otan näissä 5 ja 6 kiven peleissä aina pataan. Jotkut muut kyu-pelaajat voittavat niitä, minä en. Nämä pelit Tenbaa vastaan olivat varmasti oppimisen kannalta tosi hyödyllisiä. Muistan ainakin sen yhden trikin.

Seuraavaksi haastoin Lupiksen. Hän on kuuluisa erittäin hyvistä blitz-taidoistaan. En tiedä olenko itse kuuluisa siitä, että en osaa blitzata, mutta varmaan minun pitäisi olla. Munailin kaikissa bonuspeleissä koko ajan. Niin myös tässä. Sain kaksi händiä. Fuseki vaikutti menevän ihan mukavasti minulle, koska minulla oli tasoituskivet. Sitten peli muuttui perseilyksi. Olin aikapulassa ja Lupis ei, mikä oli tosi epämukavaa. Annoin tappaa jättimäisen lohikäärmeeni. En tiedä oliko ympäröivissä muureissa jotain ajia, mutta jotenkin laudalle kehittyi semeai jota ei olisi pitänyt olla siellä, ja valkea kuoli. Valkea luovutti pelin. Jes, ensimmäinen voitto!

Luultavasti ennen kuin menin saunaan ensimmäisen kerran, pelasin kaksi bonuspeliä Anttonia (1 dan) vastaan. Hävisin molemmat. Tämä harmitti, koska peleissä olisi ollut kaikenlaisia mahdollisuuksia, varsinkin ensimmäisessä, jossa sain tapettua valkean invaasioryhmän. Sitten tenukoin atarin (ei yleensä tapahdu minulle) ja hävisin lopulta pisteillä. Toinen peli oli kamalaa rähmää ja jouduin luovuttamaan. Voi olla, että olin pelannut liian monta peliä putkeen. Saunan jälkeen sujuikin taas paremmin.

Turnauspaikkana oli siis teekkarien Rantasauna. Saunatilat ainakin olivat tarpeeksi tilavat. Saunassa oli kolme kiuasta. En tiedä olivatko ne kaikki päällä. Sauna oli ainakin minulle tarpeeksi lämmin, tosi kostea, eivätkä Lupis ja Tenba onnistuneet saamaan aikaiseksi rapulöylyjä. Ehkä tämä oli ihan hyvä. Minulla ei taaskaan ollut pyyhettä mukana, mutta siihen on jo tottunut. 

En muista tarkkaan missä järjestyksessä pelasin kaikki pelini, mutta sillä ei liene merkitystä. Saunan jälkeen pelasin Bassia vastaan kolmella tasoituskivellä. Olen pelannut Kultapalmussa muutaman tällaisen pelin ja hävinnyt ne. Tällä kertaa Bass oli kuitenkin todella kännissä. Voitin neljäsosalaudan kokoisen semeain. Lopulta Bass hävisi ajalla.

Sitten pelasin yhden pelin minulle ennestään tuntematonta pelaajaa, Tommia, vastaan. Tommi oli 5 kyu, joten annoin neljä tasoituskiveä. Onnistuin monessa tappelussa saamaan lokaalisti vähän paremman tuloksen kuin musta. Peli vaikutti jatkuvan tasaisena pisteiden laskuun, mutta sain yosessa tapettua 15 kiven nurkan. Tässä vaiheessa olin saalistanut jo kolme voittoa.

Jarno Alankoa vastaan pelasin kaksi peliä antaen molemmissa kaksi tasoituskiveä. Toisen pelin hävisin muistaakseni kahdella pisteellä, sillä musta sai liian ison keskustan. Toisessa kuolin aluksi ja lähdin räpeltämään jotain omituista, jolloin syntyi yllätyssemeai ja onnistuin voittamaan tämän. Pääsiäisbonuksen peleissä näkyi kyllä sekä koollisesti että laadullisesti käsittämättömiä semeaita. Tässäkin vastustaja taisi huomata ryhmän puolikkaan olleen atarissa vasta, kun pysäytin kellon kivien poimimista varten. Ei niin että ne kivet olisivat erityisen tarkasti olleet risteyskohtien päällä.

Viidennen voittoni sain Chiefistä. Se mitä näin bonusturnauksessa liikutti minua syvästi - Chief oli paikalla pitämässä Yligon lippua korkealla, ja antoi 120% itsestään, vaikka jo aika varhaisessa vaiheessa oli ilmeistä, että Yligon soturin tie kulkee kohti jotain muuta kuin turnauksen voittoa. Voitin Chiefin vain 7 pisteellä, mikä oli siirtojen väsyneisyyden huomioon ottaen aika hälyttävää. Pian tämän jälkeen Chief menetti lähes kaikki bonuspisteensä oksennettuaan.

Pelasin vielä Namiita, Jani K:ta ja Esa Koskista vastaan. Namiille hävisin viidellä kivellä, lähdettyäni saalistamaan valkoista paistia niin innokkaasti etten huomannut sivutuloksena syntyvää mustaa paistia. Jani K oli minulle ennestään tuntematon 1 kyu. Oli kivaa vaihteeksi päästä pelaamaan uutta, about saman tasoista vastustajaa vastaan. Hävisin 5,5 pinnaa muistaakseni. Tein vastustajan moyoon kaksi kuollutta invaasioryhmää. En ymmärrä tätä, sillä siihen asti peli oli mennyt ihan hyvin. Aluekateus johtaa perseilyyn.

Peli Esaa vastaan yhdeksällä tasoituskivellä oli aluksi hankala, sillä mustia kiviä vain oli joka puolella. Olin kuollut isolla ryhmällä. Sain tehtyä kon ryhmän elämästä ja eräs ko-uhkani tappoi mustan ryhmän, johon musta luovutti. Enempää pelejä en saanut pelattua, sillä turnaus päättyi.

Bonusturnauksen voitti ylivoimaisesti Namii 21,5 pisteellä. Itse olin saanut haalittua kuusi pistettä. Se on varmaan ihan hyvä tulos ottaen huomioon, etten juonut bonuksia ollenkaan. Turnausta seurannut yö oli vähän traumaattinen, sillä en ollut tajunnut ettei bussini kotiin kulje öisin, ja jouduin valvomaan koko yön saunalla. Anttoni ja Mikael onneksi juttelivat minulle. Pelasin pari peliä gota, kuuntelin reggaeta ja painin Anttonin kanssa. Painissa (kännisestä) Anttonista ei ollut minulle minkäänlaista vastusta.

Pelillisesti päädyin tulokseen 6/13 ja sijoituin seitsemänneksitoista. Olin turnausta seuranneen päivän todella väsynyt. On silti hyvä mieli osallistumisesta. Pääsin ainakin pelaamaan 5 ja 6 daneja vastaan. Ne muut pelit... no, ainakin olivat hauskoja.

Yligo Cup

Osallistuin toista kertaa YliGon Kunkun tittelistä käytävään YliGo Cupiin. Viime vuonna olin ollut 10 kyu, ja vastaan tuli 1 kyu Janne Myller, jolle hävisin noin 150 pistettä. Tälläkin kertaa kamppailin Janne Mylleriä vastaan cupin ykköskierroksella, mutta oma luokitus oli pienentynyt kymmenesosaan ja häviämäni pistemäärä oli vain sadasosa viime kerrasta, elikä 1,5 pongaa. Luulen että pelaajissa on eroja sen suhteen, vituttaako enemmän totaalisesti vessanpöntöstä alas vedetty peli ja kaikella delaaminen vai tiukat tappiot. Itseäni tiukat pistehäviöt jäävät kaivelemaan sen takia, että jää miettimään, miten olisi voinut yosessa heruttaa sen tarvittavan pisteen tai kaksi.

Olimme sopineet puhelimitse pelin tiistaiksi 5.3.2013, kello 12. Meidän piti alunperin pelata Kaislassa, mutta älysimme paikalle tultuamme, ettei Kaisla tietenkään ole vielä auki. Onneksi Manga Cafe oli auki ja tähän aikaan päivästä hiljainen. Ohjelmoin AJ:n ystävällisellä puhelinopastuksella Excaliburiin 45 minuuttia pääaikaa ja kanadalaisen byoyomin 5/25. Nigiröin valkeat stemut. Janne pelasi matalan kiinalaisen, vaikka pelasin "antikiinalaisen" shimarin. Sain oikealle laidalle erittäin vahvan moyon shimarista ja kahdesta hoshista. Musta teki shimarin hoshista, eikä siitä komokustemusta, mikä hämäsi minua hieman. Invaasioin siis matalan kiinalaisen. Tästä alkoi josekivariaatio jota en ollut koskaan nähnyt tai ainakaan muistanut nähneeni, joten pelasin päin pyllyä. Minulle jäi kaksi heikkoa ryhmää. Onneksi Janne pelasi tässä kohtaa vähän ylivarovaisesti, tai jotenkin tuntui, ettei stemujani vastaan saatu aikaiseksi mitään kovin vakavaa hyökkäystä. Sain muutamasta ekasta tappelusta tosi hyvät asemat, vaikka alunperin olin ylipelannut ja olisin ansainnut kökkö-tuloksen. Mustalla oli eräs nurkka, jossa hoshista oli laajennettu molemmat keimat. Päätin että sinne tietenkin tehdään 3-3-invaasio. Invaasio eli lopulta ihan ilman kota, mutta se ehkä heikensi erästä vieressä olevaa kelluvaa ryhmääni. Janne teki vuorostaan 3-3-invaasion, joka oli oikeastaan minulle tosi jees. Sain tehtyä aika ison laitamoyon. Tässä vaiheessa näytti, ettei mustalla ole missään mitään pointseja. Kuitenkin musta sai tehtyä sen yhden onnistuneen hyökkäyksen joka vihdoin rankaisi minua toistuvasta ylipelistä. Keskustaryhmältäni poistettiin silmät. Kytkin osan ryhmästä turvaan, mutta häntä leikkaantui, mikä oli tajuttoman isoa. Hännässä ei sinänsä ollut montaa kiveä, mutta sen syöminen silti teki mustan laita-keskusta-alueesta ihan älyttömän kokoisen. Yhtäkkiä oli pakko jonnekin vääntää 20 pistettä lisää. Aloitin kovan yose-vääntämisen. Musta pelasi vähän löysää yosea. Sain laitamoyostani Kaiken. Kaikki ei ihan riittänyt. No, näin voi käydä jos pelityyli muistuttaa, niin kuin minulla, enemmän Afrikan Tähteä kuin gota.

No mut, ensi vuonna aion päästä ainakin kakkoskierrokselle. :3

Mikä vois mennä pieleen? osa 2

Sunnuntaista tuli juuri niin kova päivä kuin olin olettanutkin. Sain onneksi nukuttua yöllä kohtuullisen hyvin. Tunsin olevani melkein parhaassa mahdollisessa vireystilassa aloittaessani pelin Koivukylän Hevosta (2 dan) vastaan. Hevosen menestys eilisissä peleissä oli ollut sen laatuista, että hän oli samoissa mms:issä allekirjoittaneen kanssa. Tämä johtui luullakseni ennen kaikkea Arton  zwei Bier -juomapolitiikasta. Zwei Bier -käytäntö soveltui kuitenkin huonommin suomalaiseen baariin kuin saksalaiseen, sillä saksassa normituopit ovat 0,2 litran vetoisia.

No, siis peli pelattiin tasa-alkuna 6,5 komilla ja minulla mustat. Otin matalan kiinalaisen ja Arto kaksi sansania. Ihan fusekin alussa pääsin trikittämään Koivukylän Urhoa varsin tyydyttävästi (tai oikeastaan hän trikitti itse itseään) kun pelasin pihdin valkean nurkkalähestymiseen ja valkea pelasi tsuken komoku-stemuuni. Tästä seuranneen ristileikkaussekvenssin tuloksena Arto eli pienenä nurkassa ja sain maksimaaliset ulkovahvuudet. Pelin teemana oli näistä vahvuuksista syntynyt jumalaisen kokoinen moyo. En taida olla päässyt tekemään näin isoa moyoa
sitten kongressin sanrensei-kokeilujen. Veivin mukaan näytin keskisormea omalle strategialleni pelatessani erään dorkan invaasion. Tämän sijaan olisi kuulunut pelata siirto, joka redusoi valkean laitaa samalla rakentaen edellämainittua jättimoyoa. Sain moyon tehtyä, mutta valkea luikerteli sinne viheliäisesti. Lisäksi kuolin. En oikein tiedä, miten onnistuin kuolemaan. Tenukoin kyseisestä ryhmästä kerran vastatakseni "senteen" joka uhkasi leikata irti yhden kiven invaasioryhmästä. En voi ymmärtää. En ollut tässä vaiheessa peliä ihan kartalla. Olin luultavasti sekaisin, koska moyo-suunnitelmani oli mennyt päin persettä. Joka tapauksessa hävisin pelin luovutuksella. Arto oli pelin aikana selvinpäin, mutta huomattavassa krapulassa. Seuraavan kierroksen hän oli vapaalla parannellakseen itseään krapulasta. 

Viidennellä kierroksella sain vastaani Mikael Nenosen (2 dan). Pelissä oli yksi tasoitus. Olin kehitellyt Mikaelia vastaan pelattujen pelien perusteella strategian, jolla hänet pitäisi voida voittaa. Strategia oli tehdä vain vahvoja ryhmiä, joilla on kaksi silmää. En noudattanut strategiaani. Normaalihkon fusekin jälkeen jouduin yhtäkkiä tappovimman valtaan. Yritin väkisin tappaa erästä Mikaelin ryhmää, mutta oma muotoni ei kestänyt ulkopuolella. Tuloksena jouduin päästämään ryhmän ulos, ulkopuoli oli tohjona ja nurkassa oli kolmen askeleen ko. Voitin kon samalla ottaen lisää damagea muualla laudalla. Tässä vaiheessa olin jo läpimädässä asemassa. Valkealla oli aivan liikaa aluetta. Yritin tappaa toista invaasioryhmää, joka vain eli. Pian tämän jälkeen kuolin matoryhmällä ja luovutin.

Ennen viimeistä kierrosta kävimme syömässä Forumin alakerrassa. Tilasimme noin kuuden hengen porukalla safkoja Habibista ja jostain pihvimestasta. Puolet ruoista ei tullut koskaan, ja pyysimme puolen tunnin odottelun jälkeen rahamme takaisin. Sain kuitenkin ruokittua itseni varsin tyydyttävästi Juipin aterian tähteillä (ranskalaisia ja maustevoita). Ei jäänyt yhtään nälkä.

Viimeisellä kierroksella minut käsinparitettiin Taru Koivulahtea (10 kyu, turnauksen jälkeen 8 kyu) vastaan. Tarua ei haluttu parittaa alaspäin, sillä hänellä oli viisi voittoa viidestä kierroksesta. Peliin tuli kuusi tasoituskiveä. Viimeisillä kierroksilla nähtiin muutenkin aika hienoja tasoituksia. Prodi antoi Wirtulle neljä handia ja Siukola Erkkilälle kolme. Koivukylän Hevonen pääsi pelaamaan 9 kiven peliä 10 kyuta vastaan. Peli Tarua vastaan oli alussa melko vaikea. Sain kaipaamani "moyon" ylälaidalle, mutta alalaita ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan aluksi. Musta pelasi ärsyttävän solideja kahden pisteen laajennuksia kolmosrivillä. Jouduin invaasioimaan tsukella, ja tästä minulle jäi raskas ryhmä. Onneksi tätä ryhmää ei missään vaiheessa savustettu niin ikävästi kuin olisi ollut mahdollista. Pääsin tuhoamaan tosi hyvin mustan vasenta laitaa ja samalla luotua sinne omaa aluetta. Musta ei myöskään onnistunut redusoimaan ylälaitaani. Voitin pelin lopulta useammalla kymmenellä pisteellä. Onnistuin siis katkaisemaan Tarun voittoputken.

Turnauksesta jäi käteen kolme voittoa ja kolme hyvää hävittyä peliä dan-pelaajia vastaan. En hävinnyt kyy-pelaajille. Olen ihan tyytyväinen tulokseen sinänsä, mutta ennen kaikkea siihen, että opin paljon peleistä Ollia, Meijiniä ja Tasselia vastaan.

Niin, ja tietenkin iso kiitos Auralle turnauksen järjestämisestä <3

Mikä vois mennä pieleen? osa 1

Muuten paras turnauksen nimi ikinä.

Saavuin lauantaiaamuna Bar Chapliniin vähän epäröivässä mielentilassa. Viime päivinä pelit ainakin netissä olivat menneet päin pyllyä. Paitsi Tygemissä, mutta Tygemissä tapahtuvat asiat eivät millään tavoin korreloi tavallisen gon kanssa.

Turnaukseen oli saapunut ihan kiitettävästi porukkaa. Hieman hämmentävää oli erittäin iso rako minun ja muiden kyu-pelaajien välillä. 2-8 kyut näyttivät alussa puuttuvan turnauksesta kokonaan. Tuplakyuita oli mukana ilahduttavan paljon, myös muutamia uusia pelaajia.

Turnaus pelattiin täysillä tasoituksilla. Ajat olivat 25 minuuttia + 12s Fischer.

Ensimmäisen pelini pelasin Olli Pulkkista, 1 dan, vastaan yllättävänkin terävässä kunnossa. Pelasin mustilla eikä Olli saanut komia. Pelasin matalan kiinalaisen kahta sansania vastaan. Tein fusekissa aika tyhmän mokan, kun menin kurkkimaan norsun reikään. Tuloksena kolme kiveäni kuoli valkean supervahvan muodon sisälle. Sain kompensaationa jotain keskustavahvuuden tapaista. Yritin käyttää tätä vahvuutta valkean keskustaryhmän tappamiseen. Tajusin liian myöhään, että ryhmä ei kuole. Sen sijaan omat leikkaavat kiveni olivat pian ns. lirissä ja muutaman siirron jälkeen liri oli niin ilmeinen (yksisilmäinen ryhmä jonka ympärillä kaikki vain elää), että aloin hakea luovutussekvenssiä. Sanoin "luovutussekvenssi on vaarallinen sekvenssi" pelatessani erään leikkauksen. Pystyin leikkaamaan valkean nurkan erilleen laidasta sentessä, mutta näilläkin leikkaavilla kivillä oli liian vähän vapauksia jotta mikään olisi toiminut. Olli ei kuitenkaan alkanut viedä näiden kivien vapauksia, vaan keskustaryhmäni. Tämä oli melkoinen moka, sillä pystyin uhraamaan puolikkaan tästä ryhmästä ja samalla tappamaan nurkan. Ei se ihana tulos minulle ollut, mutta peli kuitenkin jatkui sen sijaan että olisin luovuttanut. Luovutussekvenssi on vaarallinen sekvenssi.

Tämän jälkeen sain tehtyä mukavan mini-moyon oikealle laidalle. Valkea olisi ehkä voinut redusoida tätä moyoa vähän ankarammin, koska sain sieltä melkein maksimituloksen. Peli jatkui äärimmäisen tiukkana pisteidenlaskuun jossa totesin hävinneeni 2 pisteellä. Huikea matsi!

Pelini loputtua kiertelin katselemassa muiden pelejä. Juttelin Meijinin kanssa, joka oli jo tässä vaiheessa päivää aikamoisessa nousussa. Meijin oli sitä mieltä, että minun pitää pelata Joukkue-SM:issä Yligolle. Näillä näkymin olen pelaamassa NGA:lle kokoonpanolla Sheriffi-minä-Eilinen. Huomautin, että Meijin ei itsekään pelaa Yligolle, vaikka on kerhon puheenjohtaja. Meijin kysyi minulta ja Hiridurilta, missä joukkueessa hän pelaa. Hän taisi tosiaankin olla aikamoisessa nousussa. 

Toinen kierros alkoi melkein heti perään. Sain vastaani turnauksen järjestäjän Aura Tammisen ja 7 tasoituskiveä. Yritin pelata kärsivällisesti. Lähestyin ensin kaikkia nurkkia. Ylälaidalla tuli splitting attackia mutta alalaitaan sain väkerrettyä jonkinlaisen virityksen joka koostui laitahoshista ja kahdesta keima-slidestä nurkkiin. Musta päätti redusoida tätä nelosriviltä, ja molemmat lähtivät puskemaan keskustaa kohti. Ajattelin että takaapäinkin puskeminen on ihan ok, sillä saamani muuri voi antaa pääsyn mustan oikeaan laitaan sitten myöhemmin. Musta jätti omaan muuriinsa heikkouden, josta leikkasin ja sain saaliiksi kuutisen kiveä, mikä helpotti asemaani jo aika tavalla. Tämän jälkeen musta invaasioi laitani toisen puolen. Käsittelin tämän invaasion varmaan vähän löysästi. Minulla oli kiire hajottaa mustan vasen laita ja tehdä kaksi heikkoa ryhmää. Tässä vaiheessa musta pelasi juuri niitä siirtoja joita pelkäsin. Vähän aikaa näytti siltä, että delaan jommalla kummalla heikolla ryhmälläni. Sain ne kuitenkin kytkettyä yhteen. Sain myös aika ison stemukasan kiinni tällä ryhmällä, jonka jälkeen oli fiilis, etten voi enää hävitä. Aura pelasi tästä lähtien kuitenkin hyvää oo-yosea. Mustalle muodostui kaksi isoa nurkkaa ja yllätysalue ylälaidalle. Laskin pisteet varmaan 5 kertaa. Sain tulokseksi että johdan 5-10 pistettä, mutta en meinannut uskoa, kun mustan alueet näyttivät isommilta. Pisteidenlaskussa ilmeni kuitenkin, että olin voittanut noin 12 pistettä. Jos "vonkaleet" eivät olisi jääneet haaviin, aika hiljaista olisi ollut.

Kävin tässä välissä Ootakamokun kanssa syömässä mäkkärissä. Söin kasviswrapin, joka oli melkein liiankin tulinen, ja tosi hyvää salmiakkijätskiä. Kasvissyöntiin siirtymiseni on sujunut tosi kivuttomasti. Ei tee lihaa ollenkaan mieli.   

Kolmannelle kierrokselle oli osallistumassa pariton määrä pelaajia, joten Joel Pylvänäinen (4 kyu) suostuteltiin pelaamaan yksi kierros. Hänet paritettiinkin minua vastaan. Pelkäsin tätä peliä eniten lauantain peleistä, sillä jouduin antamaan kolme tasoituskiveä. Viimeksi Kallio-gossa olimme pelanneet ilman komia ja olin joutunut tekemään tosissani töitä voittaakseni. Peli meni kuitenkin yllättävän hyvin. Aloitin mokuhazushilla. Ajattelin pelata taishaa vastustajan kolmesta hoshista huolimatta ja trikittää. Musta lähestyi kuitenkin 4-4-pisteestä, joka tuotti minulle mieluisan tuloksen. Tämän jälkeen minulla oli kiire ripotella valkeita kiviä joka paikkaan. Ratkaisun hetket käytiin keskustataistelussa, jossa minulla oli kaksi heikkoa ryhmää. Musta olisi voinut tehdä massiivista damagea tulemalla näiden ryhmien välistä. Tämä tavallaan tapahtuikin, mutta sain hienon idean pelata wedget peräkkäisiin ikkentobeihin siihen välistä tulevaan ryhmään. Seurasi 2-3 kota. Voitin kaikki kot ja vastustaja luovutti.

En jäänyt Chapliniin peli-iltaan, joten en tiedä mitä siellä turnauspäivän päätyttyä tapahtui. Porukkaa näytti jääneen sinne aika vähän. Huomenna on tosi kyseessä... ja todennäköisesti dan-pelaajia vastassa. 

Inkoon Talviturnaus

Inkoossa on hyvin pieni mutta elinvoimainen pelaajapopulaatio, ja 16.2.2013 siellä järjestettiin jo toinen turnaus, joka jäi valitettavan vaisuksi osanottajien vähyyden vuoksi. Osanottajina tällä kertaa olivat Henry Hemming 1 dan, allekirjoittanut 1 kyu, Pirkko Luoma 5 kyu, Sampo Kainulainen 15 kyu, Marko Haatio 18 kyu ja Elmo (Kainulainen?) 27 kyu. En ole oikein varma, pitäisikö tätä tapahtumaa pitää varsinaisena turnauksena. Kaikki paritukset tehtiin käsin eikä selkeää turnauksen voittajaa määritelty, joskin sellaisena voitaneen pitää allekirjoittanutta, joka voitti kaikki pelinsä. Muah.

Turnaus olisi ollut todella mukava, jos paikalla olisi ollut enemmän pelaajia, tai pelit olisi järjestetty "turnausmaisemmin", paritusohjelmaa käytetty jne. Tällaisenaan turnaus oli ihan jees, ehkä jotain tuli opittua - ja mikä tärkeämpää, ehkä pystyin antamaan jotain inkoolaisille harrastajille, vaikka opettajana olenkin aika kurja, kun en oikeastaan osaa niitä pelin osa-alueita joita voisi sanallisesti opettaa. 

Kesällä Inkoon pienvenesatama oli tosi kaunis paikka. Talvisesta satamasta ei ehkä voi sanoa ihan samaa, mutta koska olimme paikalla etuajassa ja kahvila, jossa turnaus pidettiin, ei ollut vielä auki, teimme lyhyen kiertoajelun katsomassa lähinnä erilaisia omakotitaloja. Ja peltoja. Ja sellaista. 

Varsinaisia turnauskierroksia oli kolme. Peleissä käytettiin Ingin rakkineita, mutta emme onnistuneet ohjelmoimaan niihin byo-yomia, joten pelasimme tunnin absoluuttisella. Kukaan ei hävinnyt ajalla tai edes joutunut minkäänlaisiin aikaongelmiin. Oli tietenkin hyvä, että kelloja käytettiin, sillä muuten pelit olisivat voineet venyä kontrolloimattomasti.

Minulle kiinnostavin oli ensimmäisen kierroksen peli Ootakamokua (1 dan) vastaan. Pelasin mustilla, valkean komi 6,5 pistettä. Olin muistaakseni onnellinen että sain mustat, sillä joskus joudun ootakamoku-aloituksen kanssa vähän ongelmiin. Pelasin matalan kiinalaisen ja valkea otti kaksi hoshia. Aika pelin alussa pelattiin joseki tehtyäni 3-3-invaasion toiseen näistä hosheista. Toisen nurkan valkea sai isona. Minulla oli erittäin epämääräinen laitaryhmä. Valkea tenukoi erään kakkosrivin tsuken, jolloin oikea jatkosiirto olisi ollut hasamitsuke valkean kiven päälle, jos halusin sinne vielä pelata. Päätin kuitenkin pelata typerän bumpin joka ei tehnyt elävää muotoa. Olinkin vähän ajan kuluttua kuolemassa näillä kivillä. En nähnyt lokaaleja silmiä itselläni joten päätin leikata. Leikkaus toimi juuri ja juuri (ehkä) koska valkea oli tenukoinut tappelusta kerran. Muuten olisin ollut vain täysin ajittomasti kuollut. Sain syötyä 3-3-invaasio-josekista syntyneen muurinpätkän ja samalla elätettyä stemuni. Tämä riitti reilun 10 pisteen voittoon.

Toisella kierroksella pelasin 6-vuotiasta Elmoa vastaan. Hänen luokituksekseen kerrottiin 27 kyu. Annoin 9 tasoituskiveä. Peli ei ollut kovinkaan hankala. Olisin halunnut tappaa kaikki mustat kivet, mutta kaikki ei kuollut. Kovat rispektit Elmolle siitä, että jaksoi pelata kaksi ison laudan peliä loppuun saakka keskittyen. Muistan että itselleni yksikin ison laudan peli oli joskus 20 kyuna todella uuvuttava suoritus.

Tässä välissä nautimme Delta Cafen buffetlounaan, joka oli hintaansa nähden ihan herkullista perusruokaa. Söin kaksi kulhollista kiisseliä ja olin sen jälkeen yhtä hyödyllistä seuraa kuin hiekkasäkki. Olin täydellisen väsynyt. 

Kolmannen kierroksen pelin pelasin Marko Haation (18 kyu) kanssa, taas 9 kiveä tasoitusta antaen. Tein jättimäisen laita-nurkka-virityksen ja annoin mustan ottaa keskustasta loput. Alueillani oli aika paljon mustan tasoituskivien rippeitä. Kyseessä oli epämuodollinen turnaus, joten kehotin mustaa yrittämään elämää näillä kivillä. Mokasin pari kertaa jonka jälkeen näytti että tämä onnistuu, mutta onneksi lopulta sinne ei silmiä tullut. Tämän jälkeen musta luovutti pelin.

Tämän jälkeen puhuimme jotain ehkä gohon liittyvää ja pelasin pelin Pirkko Luomaa vastaan. Onnistuin häviämään tämän pelin 16 pistettä. Pelissä oli neljä tasoituskiveä. Onneksi se ei ollut turnauspeli. Olin osittain mukana Ootakamokun opettaessa inkoolaisia, mutta mitään hyödyllistä en varmaan osannut sanoa. Tämän jälkeen matkustimme autolla Helsinkiin. Olin tosi väsynyt! Ehkä tämä johtuu ainoastaan yhdestä Batterysta, jonka join päivän aikana.

Pelien tiedot, jos jotakuta kiinnostavat.

Kierros 1: Ootakamoku (W) vs. Eerika (B) 0-1
                 Pirkko (W) vs. Sampo (B) 1-0, 9 tasoituskiveä
                 Marko (W) vs. Elmo (B) 1-0, 9 tasoituskiveä

Kierros 2: Ootakamoku (W) vs. Pirkko (B) 1-0, 4 tasoituskiveä
                 Eerika (W) vs. Elmo (B) 1-0, 9 tasoituskiveä
                 Sampo (W) vs. Marko (B) 1-0, 2 tasoituskiveä

Kierros 3: Ootakamoku (W) vs. Sampo (B) 1-0, 9 tasoituskiveä
                 Eerika (W) vs. Marko (B) 1-0, 9 tasoituskiveä

eGon Turnajaiset

Vaikka eGon Turnajaiset 9.2.2013 oli pieni, vain kolmen kierroksen EGF C-luokan turnaus, olin odottanut sitä aika lailla samaan tapaan kuin lapsena odotin retkeä huvipuistoon, kärsimättömänä. Halusin päästä kuukauden sitkeän tsumegoharjoittelun (ja raivokkaan nettipelaamisen) jälkeen kokeilemaan, miten pitkälle oma osaaminen riittää. Tällä kertaa odotukset ylittyivät. Vastaan tuli vain dan-pelaajia, mutta onnistuin voittamaan kaksi kolmesta pelistä. Lisäksi olen kohtalaisen tyytyväinen näihin peleihin muutenkin, mikä ei koske kaikkia voitettuja pelejä. Siihen kolmanteen en ole, mutta kolmas kierros on kolmas kierros. Olen niin vahvasti sekvenssien huolelliseen laskemiseen nojaava pelaaja (ja vähän muotosokea), että kahden pelatun pelin ja todennäköisesti kahden kahvikupin tai energiajuoman jälkeen alan tuntea oloni tosi epävarmaksi. Aika moni niistä peleistä on hävitty henkisesti jo ennen kellon käynnistämistä.

Kaksi päivää ennen turnausta sairastuin kovaan kuumeeseen. Kuumetta kesti onneksi vain yksi yö, mutta minua vaivaa vieläkin hakkaava yskä, johon turnaaminen ei ainakaan auttanut. Yritin minimoida kaiken itseni rasittamisen muuten kuin peleissä, ja pyrin kirjastossa olemaan omissa oloissani. Tämä vähensi myös stressiä jonkin verran.

Turnauksen ajat olivat 20 minuuttia ja viiden sekunnin Fischer. Nämä ovat niin nopeat ajat, että saatan ajautua pahaan aikapulaan, jos en ole varuillani. En käytännössä koskaan häviä johtoasemasta ajalla, vaan aikapaine pudottaa pelitason niin alas, että laudalla tapahtuu täydellinen romahdus.

Ensimmäinen peli oli Dangon Olli Pulkkista (1 dan) vastaan valkeilla. Turnauksessa oli käytössä mms-1 -tasoitukset, mutta tähän peliin se ei vaikuttanut. Komi oli tasan kuusi pistettä, mikä mahdollisti jigon (tällainen itse asiassa sattuikin turnauksessa). Tiesin jo ennalta, millaisen avauksen Olli tulisi pelaamaan mustilla, ja kaksi sansania sieltä tulikin. Itse pelasin hoshin ja toiseen nurkkaan myös sansanin. Tähän tuli heti olkalyönti, josta en osaa josekeita. Tenukoin ehkä turhan aikaisessa vaiheessa päästäkseni neutraloimaan mustan muodostumassa olevaa vahvuutta, jolloin nurkka jäi sisäänsuljetuksi. Lopulta tämä koko vahvuus itse asiassa kuoli, mutta se taisi tulla yllätyksenä molemmille pelaajille.

Tein alalaidalla kohtuullisen kokoisen kämmin, jonka yritin muuttaa vaihtokaupaksi. Tuloksena mustalle jäi niin iso laita, ettei minulla ollut realistisia mahdollisuuksia saada mistään vastaavaa määrää pisteitä. Aloitin klassisen luovutussekvenssin pelaamalla sellaisen härskin invaasion. Jonkin matkan päässä oli kaksi stemuani, jotka olin pelannut kikashina mustan muurin viereen kolmosriville. Musta oli vastannut näihin solidin kytkennän sijaan kakkosrivillä nobaamalla, mikä tarkoitti, että leikkauksen aji oli olemassa. Pari siirtoa invaasion jälkeen, musta pelasi getan kaltaisen siirron ottaakseen nämä ajikivet kiinni. Päätin huvikseni lähteä repimään itseäni getasta ulos, joka oli juuri ja juuri mahdollista kon avulla. Musta ei suostunut kohon, jolloin pääsin nobaamaan ulos hirveän muotoisella madolla. Jotenkin tämä mato päätyi ympäröimään ja syömään nurkkaa ympäröivän mustan muurin. Siinä oli jäätävä kasa kiviä. Yhtäkkiä peli alkoi näyttää jopa valoisalta valkealle. Aikani kävi todella vähissä tässä vaiheessa, ja pelasin kasan vähän epäoptimaalisia sentesiirtoja, joilla pääsin kahdesta sekunnista noin kolmeenkymmeneen, niin että pystyin pelaamaan kohtuullisen järkevää yosea. Vähän jännitti pelin lopputulos, molemmilta oli kuollut paljon kiviä ja pistetilannetta ei ollut aikaa arvioida tarkkaan. Totesin pisteidenlaskussa voittaneeni kymmenisen pistettä. Olin melko hämmentynyt asiasta. No, epätoivo on vaarallinen ase.

50 minuutin tauon jälkeen pääsin taas pelaamaan dangolaista vastaan, tällä kertaa Arto Heikkistä (2 dan). Pelasin mustilla stemuilla. Meijin on tunnettu taipumuksestaan aikatappioihin, mutta toisaalta hän on myös erittäin vahva 2 dan. Kaisla-liigassa ja KAC:ssä sain Artolta turpiini todella lujaa, enkä odottanut voittavani tätä peliä kuin ehkä ajalla. Yllättäen pelini oli aika konsistenttia ja Meijinin peli vaikutti hitaahkolta. Pelasin heti ekassa tappelussa kakkosrivin hanen, joka oli yksinkertaisesti väärä. Arvelin tehneeni game over -virheen. Meijin antoi kuitenkin "riisiä" ja en saanut sietämätöntä tulosta. Oikeastaan lopulta sain riisiä Tenban mukaan 40 pisteen edestä, kun Meijin päätti uhrata kiviä nurkasta. Tämän jälkeen spedeilin keskustassa jotain melko surkeaa ja lähdin kosumilla karkuun. Keskustassa oli kuitenkin pakko tehdä jotain, sillä muuten se olisi ollut kaikki valkean aluetta. Sen jälkeen kun nämä kivet kytkivät itsensä turvaan, arvioin olevani ehkä jonkin verran johdolla. Arto käynnisti all out -hyökkäyksen ainoaa heikkoa ryhmääni vastaan. Hyökkäys oli käsittämättömän vahva. Yhtäkkiä stemuillani ei ollut silmiä missään ja ympärillä oli vain valkean rautamuurit. Oman lukemiseni mukaan toivoa ei oikeasti ollut, mutta Artolla oli viisi sekuntia aikaa vastata jokaiseen siirtooni. Sain sitten läpi kakkosrivin leikkauksen, joka tappoi tosi ison kasan valkean leikkaavia stemuja. Tällöin valkealta myös loppui aika. Toivotaan, että Meijin saa aikaongelmansa kuriin tulevaisuudessa! (Toim. huom. tästä pelistä on myös kirjaus olemassa, Arto linkittänee sen wikiin.)  

Kolmannella kierroksella pelasin Wirtua (2 dan) vastaan mustilla. Nyt oli koston aika. Kosto ei toteutunut. Aloitin hoshilla ja komokulla, mutta Wirtu ei ehkä halunnut antaa minulle kiinalaista avausta, sillä hän lähestyi komokua ennen tyhjän nurkan ottamista. Minulla oli muistaakseni joku laitahoshi, jota lähestyttiin keimalla kolmosriviltä, tai jotain vastaavaa. Mietin tässä kohtaa varmaan viisi minuuttia. Lopulta pelasin aggressiivisimman mahdollisen siirron. Vein Wirtun nurkan, mutta vieressä oleva ryhmäni ei ehkä tuntenut oloaan mukavaksi tämän sekvenssin jälkeen. Joka tapauksessa leikkasin, taas aggressiivisin käsillä oleva laitto. Wirtu sanoi myöhemmin, että häntä hieman pelotti tässä vaiheessa. Lopulta molemmat saivat kamalan muotoiset ryhmät, jotka kytkivät laitoihin. Pelasin viimeisen ylipelini, jolloin elin valkean alueen sisällä, mutta nurkkani tapettiin. Tajusin että kellossani oli vain yksi sekunti ja käsi ei ehtinyt napille, hävisin ajalla. Nurkan kuoleman jälkeen olisin ollut luovutuskunnossa muutenkin. Kävimme lyhyesti peliä läpi ja tulimme siihen tulokseen, että kokonaisuutena pelini oli ollut liian aggressiivista.

Olin todella tyytyväinen tulokseeni turnauksessa. Voitot tulivat tuurilla ja kusetuksella ja ajalla, mutta pakko kai minun on ollut jotain oikein tehdä, että tämä on ollut mahdollista. Palkinnoille en tällä kertaa yltänyt, sillä vain yli kahdesta voitosta sai palkinnon.

Turnauksen päätyttyä ja kirjaston sulkeuduttua jengi siirtyi saunalle. Mietin pitkään, pitäisikö lähteä mukaan, vaikka teki mieli, olin väsynyt ja kipeä. Menin kuitenkin ainakin muutamaksi tunniksi saunailtaan. Namii ja Tenba ilmestyivät sinne. Namii nuhteli Meijiniä ankarasti kolmen pelin häviämisestä ajalla. Melkein kaikki muutkin vittuilivat Meijinille. Minun kävi vähän sääliksi Artoa, mutta onneksi hän ei näyttänyt ottavan asiaa pahalla henkilökohtaisesti.

Saunominen teki koko ruumiini aivan veteläksi, en meinannut pysyä istumassa. Älysin jossain vaiheessa, ettei kannata enää saunoa, koska seuraavaksi pyörryn sinne. Väsytti ihan hirveästi. Sain odottamani showdownin Joonas Pihlajamaata vastaan vasta saunaillassa. Onnistuin voittamaan tämän pelin hikisesti neljällä pisteellä. Pelissä oli varmaan 10 ko-fightia.Tenba kävi läpi minun ja Arton peliä, mikä ainakin teki saunalle tulemisesta kannattavaa. Lopulta yskin niin paljon, että päätin lähteä kotiin. Kissa teki turnausselostuksen kirjoittamisesta hankalaa kävelemällä näppäimistön päällä.

Sellaista.

Lähtekää joku mun seuraksi Inkooseen jooko? ^^