Ensimmäinen turnaus 1 danina sattui olemaan SM-ykköskarsinnat Turussa. Käsittääkseni nämä olivat myös viimeiset ykköskarsinnat, tulevina vuosina niitä ei enää järjestetä. Voi olla että olen väärässä. Minulla on vaikeuksia vuosilukujen kanssa siihen pisteeseen asti, että mietin onko nyt vuosi 2012 tai 2014. Monista syistä en odottanut kisoista kovin hyvää tulosta. Syihin kuului korotuskrapula ja se etten mielestäni ole täysin toipunut kongressin rasituksesta vieläkään. Lisäksi en taaskaan saanut kunnolla unta perjantain ja lauantain välisenä yönä ja ensimmäinen päivä oli tuskaa. Yritin itse asiassa jättää kolmannen kierroksen väliin, mutta olin joutunut huippuryhmään jossa tällaista ei saanut tehdä. Vähän samalla logiikalla Samu, joka ei onnistunut tulemaan ensimmäiselle kierrokselle, joutui pelaamaan 1 kyuna. Alaspäinparitus Samu-miinaa vastaan oli monien pelkona. Myös ukrainalainen 1 dan pelasi 1 kyuna SM-systeemin vuoksi.
Turnaus alkoi pahaenteisesti, sillä sain vastaan pahimman mahdollisen vihollisen. Erkkilä tuhosi minut täydellisesti. En (varmaan onneksi) muista peliä. Kirjaus olisi tavallaan kiva, jotta voisi todella miettiä mitä tuli tehtyä. Tein tosi ihmeellisen strategisen valinnan keskipelissä. Uhrasin eräät kivet ja yritin tehdä vastustajasta jotenkin ylikeskittyneen. Suunnitelmassa oli kaksi isoa virhettä. Ensimmäinen oli, että ryhmä oli aika iso ja Erkkilä sai miljoona pistettä sen syömisestä. Toinen oli, että kivet olivat leikkaavat kivet eikä syntyneitä asemia kutsuta ylikeskittyneeksi vaan ydinpomminkestäväksi vahvuudeksi. Yritin tehdä moyoa loppulaudalle mutta vahvuutensa ansiosta vastustaja pääsi vain invasioimaan kaiken. Yritin tappaa invaasioita ja vain toinen kuoli eikä edes ilman kota. Kaikki meni päin persettä ja luovutin.
Toisella kierroksella tuli vastaan Jouni Valkonen. Häntäkin vastaan minulla oli EGD:ssä surullinen tulos, 0-2. (Erkkilää vastaan varmaan 0-5.) Peli meni aika hyvin. Heti alussa sain syötyä aika kriittisen leikkaavan kiven. Pelissä tuli myös taisha, mutta onneksi muistin kyseisen variaation. Osasin sen koska Arto oli räjähtänyt siinä Jounia vastaan Pogo Openissa ja näytti sekvenssin Dangon peli-illassa, ja koska kolmen kiven peleissä Prodia vastaan tulee aina taisha. Muuten olisin varmaan räjähtänyt itsekin. Sain aika paljon aluetta ja voitin luovutuksella.
Kolmannella kierroksella en olisi halunnut pelata, sillä univaje alkoi painaa tosi ikävästi. Tuli vähän yllätyksenä etten voinutkaan vaan jättää kierrosta väliin. Jälkeen päin ajateltuna se tuntuu itsestään selvältä. Toisaalta oli hyvä että pelasin, koska ihan viime kädessä turnaus jotenkin omituisesti meni hyvin. Sain vastaani Antti Soukan. Olin aiemmin pelannut häntä vastaan kerran joukkue-SM:issä ja voittanut. En tiedä miten onnistuin silloin voittamaan, sillä nyt Soukka pelasi tosi kovaa. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia ja kuolin kaikella. En muista pelistä yhtään mitään, paitsi että kaikki meni. Kuolin tosi isosti keskelle lautaa. Sitten kuolin vielä isommin. Varmaan puolet kaikista pelaamistani kivistä päätyi vangiksi.
Olin tyytyväinen ensimmäisen päivän yhteen voittoon, sillä onnistuin voittamaan sentään yhden dan-pelaajan. Saunoin ja seurasin vähän AJ:n pokémon-matsia. Joku random tyyppi, nimeltään Paavo, oli haastanut AJ:n edellisenä iltana baarissa irl-pokémon-otteluun. Itsekin pelaan nykyään pokémon-pelejä. Sain idean kongressissa Erkkilältä ja Keipiltä. Ikävä kyllä AJ hävisi matsin :(
Nukkuminen vaati vähän vaivannäköä onnistuakseen. Nukuin turnauspaikalla, mutta tyhmyyttäni olin unohtanut makuupussin. Onneksi paikalla oli sohvia ja yksi peittokin löytyi. Sohvalla nukkuminen oli kuitenkin aivan perseestä. Jengi melusi ja sohva oli liian kapea. Hädissäni etsin rauhallisempaa paikkaa ja lopulta löysin jonkinlaisen kopin keittiön takaa. Hamstrasin kuusi sohvatyynyä ja tein niistä pesän. Kopissa ei ollut erityisen lämmin eikä maailman paras ilma. Heräsin keskellä yötä siihen että olin potkinut peiton pois ja tärisin holtittomasti kylmästä. Se oli aika jännä fiilis. Aamulla oli kurkku kipeä, mutta muuten oli niin levännyt fiilis kuin se niissä olosuhteissa oli mahdollista. Heräsin Excaliburin piipitykseen. Pesin hampaat, hain kahvia ja rupesin pelaamaan.
Vastassa oli Jaakko Virtanen. Jotenkin minulla oli pelissä tosi terävä fiilis. Tuntui että ensimmäistä kertaa kongressin jälkeen pääsin takaisin maksimilukusyvyyteen. Life&death oli kyllä vähän ruosteessa. Kongressissa ja sen jälkeen olen keskittynyt enimmäkseen keskipelin juoksutappeluihin. Aloitin josekin nimeltä Taikamiekka. En tiennyt että se on joseki, kun pelasin sen. Joseki ei ehkä mennyt loppuun asti kirjan mukaan. Yritin lukea onko nurkkani elossa, mutta koska en saanut luettua että se kuolee, en pelannut sinne. Nurkalta vietiin toinen silmä, mutta löysin kikkailusiirron. Siirrolla oli vähän yllättäväkin seuraus. Sain paljon kiviä kiinni ja voitin luovutuksella.
Viimeisellä kierroksella oli tosi kyseessä. Jos voittaisin, pääsisin ehkä kakkoskarsintoihin. Sain vastaani Anttonin. Arvelin ettei pelistä tulisi millään tasolla helppo. Tein pelissä tosi omituisia ja riskialttiita juttuja. Yritin esimerkiksi ottaa ihan tosissani getaan kiviä jotka eivät jää mihinkään getaan. Onneksi sain senten eikä mitään isoa räjähtänyt tämän spedeilyn seurauksena. Sen lisäksi kieltäydyin paikkaamasta heikkouksia. Olin delaamassa isolla keskustaryhmällä, joka koostui surkean muotoisesta hännästä ja monesta bambukytkennästä. Ryhmän ahdinko johtui pääasiassa aiemmasta geta-sekvenssistä. Kun olin juossut päin vastakkaista laitaa, ryhmäni oli sataprosenttisen kuollut. Se ei kuitenkaan pelin lopuksi ollut kuollut, mikä oli hieman hämmentävää. Kaikki aluepotentiaalini pelissä oli vasemmalla laidalla, jossa oli jotain sanrensein tyylistä. Anttonilla oli vahva ryhmä suoraan laidan päällä, mikä teki alueen varmistamisesta vähän nihkeän näköistä. Sain sinne jotenkin tarpeeksi pisteitä ja voitin 17,5 pistettä. Peli oli aika traumaattinen ja jälkeen päin sain tietää että koko spedeily oli kirjattu ja lähetetty KGS:ssä. Kiitti...
Olin viimeisen pelin jälkeen aika pihalla ja en ensin tajunnut kun joku tuli sanomaan että pääsin kakkoskarsintoihin. Olin tullut kuudenneksi, kolmella sossilla enemmän kuin AJ:lla. Huikeaa. Sijoitus tuloslistalla oli jotenkin absurdin korkea, mutta kai se niin vain on. Alun perin tavoitteeni koko elämän aikana oli joskus päästä SM-sarjaan, ja nyt se ei tunnukaan niin kaukaiselta enää kuin se joskus tuntui. (Hyvä silti, jos onnistun nyt voittamaan kakkoskarsinnoissa edes yhden pelin.)
