Huhtikuun lopuilla pelattu Jaakko Munkki sujui osaltani vaisuissa tunnelmissa. Olin monin tavoin ihan kassalla tämän turnauksen aikana. Olen onnistunut viime aikoina pääsemään solidille 1 dan -tasolle KGS-tunnuksella osuqo. Muutenkin tuntuu että pelitaso on vihdoin nytkähtänyt ylöspäin. Toisaalta olen ruvennut häröilemään peleissä niin älyttömiä juttuja, että taas kerran olen hylännyt ajatukset siitä, että tajuaisin gosta jotain. Kykyni monimutkaistaa pelejä on kasvanut.
Pääsin Jaakko Munkissa samaan tulokseen kuin jokaisessa Manga Cafessa pelatussa turnauksessa tätä ennen. Voitin kaksi peliä neljästä. Ensin hävisin kahdelle 1 danille tasa-alulla. Olen hieman tyytymätön näihin tappioihin, sillä en ollut varsinaisesti ajatellut viipyä kyu-tasolla enää kovin pitkään. Näissä peleissä pelasin kuitenkin ihan sen tasoisesti. Ensimmäinen peli oli Anttonia vastaan. Siirroistani puuttui tietty terävyys. Onnistuin räjäyttämään itseni. Melkein pääsin takaisin peliin, koska Anttoni tuli hieman itsemurhahakuisesti desperado-moyooni. Olin tässä vaiheessa pahassa aikapulassa. Tein Anttonin nurkkaryhmän sisään ryhmän, jonka piti syödä ryhmä sisältäpäin. Minulla oli hyvä fiilis semeaista. Sitten en tajunnut, että Anttoni pystyy tekemään nurkan sisällä olevan nurkan sisään minikokoisen ponnukielämän. Yhtäkkiä minulla ei ollut kuin kaksi vapautta. Luovutin.
Toinen kierros oli vieläkin surullisempi. Pelasin minulle ennestään tuntematonta 1 dania, Antti Heinosta vastaan valkeilla. Musta avasi tengeniin. Pelasin tsuken. Jossain vaiheessa voisi alkaa harkita myös ei-kontaktilaittoja keskustan tienoille tällaisissa tilanteissa. Tykkään kuitenkin vastata keskustaan, koska mikään ei ole parempaa kuin tappelu ja pelaaminen omalla vahvalla osa-alueella. Tässä pelissä ei pelattu tuulimyllyä, vaan kaksi limittäistä tetrispalikan tapaista kolmen kiven muurinpätkää. Siitä tulikin moyopeli. Musta teki sanrensein. Sitten aloin räjähdellä. Räjähdin sekä siksi, etten lukenut tarpeeksi pitkälle, että siksi että laittoni olivat strategisesti ala-arvoisia ja tekivät minulle enemmän muoto-ongelmia kuin pystyin kestämään. Luovutin siihen, että jäin ilmiselvään getaan, mikä oli aika noloa. Pelasin omasta mielestäni tässä pelissä ihan surkeasti. Plussaa kuitenkin on, etten hävinnyt ainakaan nössöilyn takia, ja se että opin pelistä paljon. Tenba oli paikalla ja onnistuin saamaan häneltä kommentteja näistä molemmista 1 dan-peleistä. Se korvasi varmasti kaiken häviöistä aiheutuneen mielipahan, ja menetetyt gorrit. Onneksi oli C-luokan turnaus.
Kolmannella kierroksella pelasin Elena Luovulaa vastaan antaen 2 tasoituskiveä. Elena pelasi 6 kyu-luokituksella. Sain pelin alussa tapettua aika ison vonkaleen. Tämän jälkeen rupesin aika huolimattomaksi. Luulin että voin tehdä laudalla mitä vain, mutta se ei näköjään pitänyt paikkaansa. Annoin varmaan 50 pinnaa aluetta keskustaan. Onneksi tajusin lopettaa ylipelaamisen ajoissa ja rupesin pelaamaan yosea. Voitin pisteillä. Pelin alku oli valkealle hyvä, mutta musta pelasi tämän jälkeen tosi hyvin mielestäni. 2 tasoituskiveä ei tuntunut olevan ainakaan liian vähän.
Neljännellä kierroksella vastustajani oli Johannes Hentunen, 7 kyu. Annoin kolme kiveä tasoitusta. Pelin fuseki oli kamalan tuntuinen valkealle. Musta sai vahvuutta ja aluetta ihan liikaa. Päätin käynnistää ämpäripäisen projektin, jonka tarkoitus oli tappaa eräs musta ryhmä tosi isona. Se kuoli. Huomasin jossain vaiheessa, että tällä kuolleella ryhmällä oli useiden siirtojen ajan ollut damezumari-alikytkentä. Kävin kesken tärkeän tappelun poistamassa sen. Oli pakko. Sitten olinkin toisella puolella lautaa vähän kusessa tenukini takia. Sain kuitenkin matoiltua ryhmälläni karkuun ja musta luovutti.
Kokonaisuutena Jaakko Munkista jäi käteen neljä sekavaa peliä, joista vain yksi päätyi pisteidenlaskuun, ja runsaasti opittuja asioita. Gorreja meni reilut kymmenen. Mutta oppiminen on ylivoimaisesti tärkeintä... gorrien perään voi itkeä sitten 5 danina. ^__^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti