Turnaus: YliGon Pikapelisauna
Tulosrivi: 1d-(b1) 6k+(w5) 1d-(b1) 10k+(w9) 9k+(w8) 2d-(b2) 14k+(w9) 1d+(b1) = 5/8
Yligon Pikapelisaunan järjesti tänä vuonna Arto Heikkinen. Sauna oli tosi hieno kokemus. 10 euroa siitä lystistä oli todella vähän. Toivottavasti YliGo ei tehnyt kovasti tappiota.
Eniten tietenkin merkitsee, että kaikilla oli kivaa.
Saavuin saunalle hyväntuulisena suoraan punttisalilta. Olin tätä ennen joutunut parantelemaan itseäni parin päivän ajan Kesäpelien yhteydessä juostun Cooperin testin jäljiltä. Jalkapohjiin ja päkiöihin tuli jättikokoisia rakkoja, kun juoksin testin paljain jaloin.
Turnaus järjestettiin edellisestä Pikapelisaunasta ja YliGon pikkujouluista tutussa Kattosauna Sivistyksessä. Musiikista vastasi Pupukani. Hänellä on erittäin omalaatuinen musiikkimaku.
Ensimmäisenä pelasin Erkkilää vastaan. En ole koskaan voittanut häntä tasa-alulla. Tämä on erikoista sillä lähes kaikki muut 1 ja 2 danit olen voittanut ainakin kerhopeleissä. Otin dunkkuun tälläkin kertaa. Peli meni ihan mukavasti pitkälle keskipeliin, jossa räjähdin isolla ryhmällä. Olin aiemmin tullut ulos tällä ryhmällä, koska sillä ei ollut silmiä. Myöhemmin ryhmä ympäröityi uudelleen enkä huomannut sitä. Aika-asetukset olivat todella törkeät, 7 minuutin pääaika ja 2 sekunnin Fischer. Ehdin muistaakseni luovuttaa tämän pelin ennen kuin hävisin ajalla, jos sillä jotain väliä on.
Myöhemmin tajusimme että peli ei edes ollut tasa-alku. Eli sitä ei tavallaan olisi laskettu vaikka olisinkin voittanut.
Toisessa pelissä sain vastaani Niko Ekilän ja 5 tasoituskiveä. Lähdin vähän huolimattomasti redusoimaan joka paikasta jättäen aika paljon heikkoja ryhmiä eri puolille lautaa. Pian olinkin delaamassa isona. Sain onneksi safkattua leikkaavat kivet. Lopulta keskusta oli delaamassa ihan järkyttävän isona. Vastustaja teki pienen mokan, jolloin sain syötyä kiviä kakkosriviltä samalla elättäen itseni, ja luovutti pelin tämän jälkeen. Peli oli minulle aika vaikea, mutta tiukkojen aikojen takia kävi munkki.
Kolmannessa pelissä pelasin legendaarista Palomiestä vastaan mustilla ilman komia. Palomies on pikapeleissä erittäin kova. Olin tässä pelissä aika pitkään johdossa mielestäni. Olli pelasi perusmuotoja ja jopa vähän passiivisesti, kunnes yhtäkkiä hyökkäsi erittäin hyvin ajoitetusti. Tai sitten minä tein jotain tosi tyhmää. Yhtäkkiä laudalla oli tosi paljon surullisia mustan ryhmän palasia. Hävisin joko ajalla tai luovutuksella.
Tämän jälkeen pelasin kaksi peliä valkeilla isoilla tasoituksilla. Hennis 9 kivellä ja Ari Huttunen 8 kivellä. Hennis hävisi ajalla. 8 kiven pelistä en muista miten se loppui, mutta olin saanut tapettua mustalta tosi paljon. Pelaaminen alkoi ryydyttää tässä vaiheessa. Kävin toisen ja kolmannen pelin välissä saunassa, mikä myös väsytti. Lopetin kaikenlaisen siirtojen miettimisen kolmannen pelin jälkeen. Ei vain pystynyt.
Ainoa peli jonka häviäminen oikeasti kirpaisi oli kuudennen kierroksen matsi Juippia vastaan kahdella kivellä. Juippi alipelasi hävyttömästi. Minun on vaikeaa voittaa alipelaavia tyyppejä vastaan. Olin kivasti johdossa, kunnes yhtäkkiä vain räjähdin. Luulin erään siirron tekevän silmät, mutta se ei tehnyt. Heti perään hävisin ajalla. Blitzeissä tulee aina näitä kivoja instant-romahduksia. Jokin ryhmä vahingossa leikkaantuu (tai on ollut silmättömänä jo pidemmän aikaa ilman että kumpikaan pelaaja on huomannut asiaa) ja kun sitä jää miettimään, kaikki aika menee ja on pakko pelata joku siirto, joka yleensä on paska. Sen jälkeen kaikki menee vain huonompaan suuntaan.
Ehkä ansaitsin tämän. Olin vittuillut Juipille ihan liikaa seksikkäistä poneista. Juippi ja Henkka puhuivat minulle käsittämättömistä ponimaailman salaisuuksista. Juippi selitti jotain arjalaisista maaponeista. Kysyin Henkalta, mikä ihmeen maaponi. Hän selitti että poneissa on kolme "rotua", lentävät ponit, taikovat ponit ja ponit jotka eivät tee kumpaakaan. Tämä kuulosti vähän epäreilulta.
Seitsemännellä kierroksella tuli vastaan Neikku. Tasoitusta oli yhdeksän kiveä. Ottaen huomioon että siinä on jonkin verran alitasoitusta, peli meni Neikulta ihan hyvin. Fighting spirittiäkin löytyi, mistä olin ilahtunut. Voitin kuitenkin pelin kohtuullisella marginaalilla.
Kahdeksannella kierroksella koitti totuuden hetki. En ollut vielä voittanut yhtäkään peliä mustilla. Halusin todistaa olevani samalla viivalla dan-pelaajien kanssa. Tai ainakin melkein samalla (ilman komia). En onnistunut ainakaan itselleni todistamaan yhtään mitään, sillä Pupukani meni häviämään pelin ajalla. Jälkeenpäin Kaislan peli-illassa Arto hehkutti tulostani (5/8). En oikein ymmärtänyt mitä hehkutettavaa siinä oli. 9 kiven pelejä ja aikavoittoja. Joo, mutta kivaa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti