random päiväkirjoja Puolan kongressista

28.7.2013

Päätin kirjoittaa joka ilta päiväkirjaa läppärille ettei pääse käymään niin kuin NGA-leirillä, josta ei jäänyt käteen melkein mitään järkevää tekstiä. Ei vaan pystynyt. Liikaa treeniä ja liian vähän aikaa tällaisten kirjoittamiseen. Kongressissa en suostu tekemään mitään muuta kuin pelaamaan EGF-luokitettuja pelejä. Tsumegot ja muu aivojen rääkkääminen on kielletty tästä lähtien. Neljä viikkoa gota on muutenkin tarpeeksi rankkaa.

Sain onneksi hyvin unta. Menin joskus kymmeneltä nukkumaan ja heräsin ehkä seitsemältä, mikä vitutti kuin pientä oravaa. En saanut enää unta, joten oli pakko mennä turnauspaikalle tutkimaan paikkoja ja etsimään jotain lievityskeinoa myrkylliseen stressiin. Pari kuukautta sitten pelasin muutamassa kotimaisessa turnauksessa tosi rennolla asenteella. Oulun Kesä esimerkiksi ei stressannut yhtään. Miksi, miksi ihmeessä pelitulosten pitää olla niin vakava asia? Jos joku voittaa, se merkitsee aina sitä että jonkun toisen on täytynyt hävitä. Kun pyritään parittamaan samanvahvuisia vastaan, ei voi olettaa joka kerta vetävänsä pidempää kortta. Rationaalisesti ajatellen häviämisen ei pitäisi tuntua erityisen pahalta. Se on osa gota. Eh, melko omituista höpinää. Ehkä yritin sanoa vain itselleni, että paremman turnauskestävyyden ja siten paremman voittoprosentin saavuttaa hyväksymällä häviämisen luonnollisuuden. Tai sitten en vain enää kestä tätä stressiä.

Suurin osa aamuisesta stressistä haihtui nähdessäni parituksen. Vastustajani oli Kadotani Naoto, japanilainen 1 kyu. Japanilaiset ovat kuuluisia anteliaasta gorrien jakelusta kongresseissa. Jouduin oikeastaan jarruttelemaan itseäni, etten aliarvioisi vastustajaa. Vastustajan halveksunta on erittäin tehokas tapa hävitä. Etsin vastustajan kongressipaikalta ja menin hänelle juttelemaan japaniksi. Kyseessä oli vanhemman oloinen herrasmies Tokiosta. Japanin taitoni olivat vähän ruosteessa, ja ääntäminen vaikeaa, mutta pääosin ymmärsimme toisiamme. Pelasin mustilla. Pääturnauksen aika-asetukset olivat läkähdyttävät 2 tuntia pääaikaa ja 3 x 30 sekunnin byoyomi. Onneksi pelini kesti tällä kertaa alle puoli tuntia. Pelin muutamat ekat laitot olivat aivan normaaleja. Vastustaja osasi ainakin yhden josekin, jonka itse opin vasta muutama viikko sitten (komoku - matala lähestyminen - matala 1 pisteen pihti - hyppy - jne.) mutta josekien ulkopuolella pelitaso olikin jotain ihan muuta. Valkea teki sellaisia lukuvirheitä joita en uskoisi suomalaisen 3 kyun tekevän. En erityisesti yrittänyt vetää peliä vaikeaksi tappeluksi, mutta luovutusvoitto irtosi ilman minkäänlaista ponnistelua alle sadalla siirrolla. Huomatessaan olevansa tikkaissa tms. vastustaja rupesi japanilaiseen tapaan miettimään
ääneen, että eikö näin voinutkaan pelata. Hän oli erittäin kohtelias ja mukava vastustaja. Pelin jälkeen hän halusi ottaa minusta valokuvan.

Johtuen pelini äkillisestä päättymisestä kiertelin monta tuntia katselemassa muiden pelejä. En yrittänyt arvioida tarkemmin niiden pistetilanteita, koska halusin säästää aivojani rapidia varten. Useimpien suomalaisten pelit vaikuttivat menevän hyvin. Harkitsin pitkään jäämistä pois rapidista, mutta päätin pelata, sillä en ollut pääturnauspelissä käyttänyt voimavarojani käytännössä ollenkaan. Olisi varmaan pitänyt jättää väliin, sillä vastaan iski klassinen pahan mielen paritus Johannes Lairetta vastaan. Luulin että paritussoftassa on käytössä joku juttu joka yrittää välttää seuransisäisiä parituksia. Tiesin ennen peliä että pelistä ei voi tulla kenellekään hyvä mieli. Ja eihän siitä tullut. Pelasin Käsittämätöntä Paskaa. Alkuun pelasin kyllä mielestäni ihan hyvin. Käytin tosin kaiken aikani myös ja olin ratkaisevissa keskipelitappeluissa byoyomissa. Keskipelin alkuvaiheilla Johannes jäi keskustassa getaan. Arvioin olevani mukavasti edellä ja kusin tyypilliseen tapaani johtoasemani erittäin nopeasti. Olisin voinut elää eräällä ryhmällä, mutta annoin tehdä siitä kon. Ko oli raskas ja turha, mutta minulla oli lokaaleja uhkia. Jostain käsittämättömästä syystä Johanneksen pelaama uhka ei ollut mielestäni oikeasti uhka. Se kuitenkin tappoi minulta noin 15 kiveä ja olin yhtäkkiä 20 pinnaa jäljessä. Harkitsin luovutusta, mutta en sitten kuitenkaan jostain syystä luovuttanut. Pelasin jotain loppupeliä. Yhtäkkiä Johanneksen ison ryhmän elämästä syntyi jotenkin ko. Olin byoyomin viimeisessä jaksossa, joten pelasin siihen hätään parhaan keksimäni ko-uhan, joka uhkasi syödä kuutisen kiveä. Sain nämä kivet syötyä. Pisteidenlaskussa olin jotenkin voittanut 1,5 pinnaa. Pelistä jäi huono mieli, koska pelasin kuraa enkä olisi ansainnut voittoa. Oikeastaan kumpikaan pelaaja ei ansainnut tästä pelistä voittoa ja on parempi että siitä ei ole kifua tai tarkempaa selostusta tai muistikuvaa. 

29.7.2013

Maanantaina ei pelattu rapidia. Pääturnauspeli oli sen sijaan kunnon matsi. Pelikirjaus on olemassa ja löytyy suomigo-wikistä nimellä egcr2-eerika.sgf tai jotain sinnepäin. Olin hyvässä pelivireessä (omasta mielestäni) ja pelasin tasokkainta peliäni. Kifusta katsottuna peli ei näytä kovin tasokkaalta. Vastustajalla oli jo yksi shimari viereisessä nurkassa, joten halusin lähestyä komokua keiman sijaan oogeimalla. Tämä oli järkevä valinta. Pelasin kuitenkin jonkun epäjosekin. Sitä nurkkaponnukia ei saa antaa. Vastustaja pelasi epäjosekin toisen puoliskon niin, että tulos oli about tasan. Hän lähti aika yksioikoisella keikakulla tekemään isoa laitamoyoa. Invaasioin sen. Invaasio strategisena valintana oli ok, mutta valitsemani invaasiopiste huono. Vastustajan hyökkäyksestä Jeff sanoi "this cap is stupid". Vastustaja halusi väkisin tappaa invaasioryhmän, joka ei vain kuole. Outoa oli että lokaalisti se lopulta kuoli. Tai sitä kai kerjäsin, kun ylipelasin ja annoin leikata. Lähdin kunnon vääntömomentilla luovutusränkläyksiin. Ränkläyksistä ei näyttänyt tulevan mitään, sillä leikkaavilla stemuillani oli pari hassua vapautta. Kesken sekvenssin näin sen, ah niin taivaallisen alikytkentätesujin. Yhtäkkiä sen sijaan että invaasioni olisi kuollut, vastustajan moyon seinä räjähti. Samalla räjähti toinenkin seinä, jolla oli yksi silmä. Harvoin näkee näin komeaa Hopeanuoli -sekvenssiä. Kaikki tuli. Vastustaja oli joku 1 dan, jota arvelin nimen perusteella ranskalaiseksi, mutta hän olikin Saksassa asuva sveitsiläinen. Gorreja hänellä oli mukavasti.

Oli sellainen olo, että oli pakko liikkua, joten purin jännitystä tekemällä sata punnerrusta ja juoksemalla 2 km. Rystysistä lähti nahka, kun punnersin urheilukentällä. Liikunta resetoi aivot ainakin puoliksi, ja seuraavana päivänä oli innokas ja rento pelifiilis.

30.7.2013

Maanantain ja tiistain välinen yö oli jännä, sillä suurin osa suomalaisista oli ryypännyt itsensä oksennustasolle läheisessä pub Agroksessa. Eräs nimeltämainitsematon suomalainen oksensi baarin miestenvessan pisuaariin. Myös oman huoneeni vessa oli suuren osan yöstä varattuna. Heräsin aamulla ennen muita ja jätin heille burana-paketin pöydälle. Minut oli paritettu saksalaista 1 dania, Christina Amhofia vastaan. Kunnioitukseni saksalaisten 1 danien pelitaitoja kohtaan ei ole ääretön, mutta Christina oli vahva tappelemaan. (Pelikirjaus on wikissä.) Päätin ennen peliä, että nyt pelaan extra solidia. Sellaisia vaaratilanteita kuin viime pelissä ei saa sattua. Ja kuinkas sitten kävikään, ennen sadatta siirtoa olin taas delaamassa tosi isona. Ryhmä ei ollut uhrattavissa enää, mutta toisen silmän tekeminen näytti tosi vaikealta. Lopulta musta tarjosi mahdollisuutta tehdä toinen silmä, jos saa kolme kiveä syötyä keskustassa. Kieltäydyin antamasta kiviä ja lähdin niillä karkuun tyhjällä kolmiolla. Olisin voinut vain hypätä, jos halusin ne kivet pelastaa. Edellä mainitun heikon ryhmän olisi pitänyt kuolla sen takia että tenukoin siitä pelatakseni tämän idioottimaisen muodon. Vastustaja näki viereisessä ryhmässään jotain ajia joka piti poistaa, joten elin stemuillani. Peli ei ollut vieläkään hyvä minulle, sillä olin joutunut antamaan keskustaan ponnukin. Ylipelasin vielä lisää. Jälkeenpäin katsottuna peli on kauheaa shaibenia. Voitin lähinnä siksi, että vastustaja pelkäsi asioita joita ei oikeasti ollut olemassa. Voitto ei tullut helposti. Peli oli todella uuvuttava ja jätinkin rapidin tiistaina väliin.

31.7.2013

Lepopäivä. 4 km lenkki, 100 punnerrusta ja 5 tsumegoa. Fail?

1.7.2013

Absurdi pelipäivä. Olin aamulla aivan varma että tänään tulisi pataan, tällainen nilkittäminen ei voi jatkua. Parituksessa kävi flaksi. Sain vastaani japanilaisen 2 danin. Hän oli jonkin verran vahvempi pelaaja kuin ensimmäisen kierroksen 1 kyu, mutta ei silti suomalaista dan-tasoa. Pelikirjaus on wikissä. Keskipelin alkuvaiheilla vastustaja kuoli melko isona. En ollut onnistunut kuitenkaan tekemään mitään muuta aluetta kuin tämän tapon. Tenba oli käynyt siinä vaiheessa katsomassa peliä ja arvioinut että olen viiden pisteen johdossa. Vähän jännitti, kun arvelin nössöilleeni liikaa ja vastustajalla näytti olevan aika paljon pointseja. Loppupelissä sain vähän riisiä vielä ja voitin noin 10 pinnaa.

Väsytti melkoisesti, mutta pelasin vielä rapidin. Toisesta viikosta tulee armotonta mättöä, sillä olen onnistunut hilaamaan itseni epärealistisen korkeisiin MMS:iin. Silloin ei varmaan tule rapidissa pelattua, ellen häviä joitain pelejä fusekissa räjähtämällä. Taas tuli japanilainen, tällä kertaa 1 dan. Peli oli melko reikäpäistä lätkimistä. Eilen olin päättänyt etten enää tee kuin yhden heikon ryhmän kerrallaan tulevissa peleissä. Tässä pelissä minulla oli koko ajan noin kolme heikkoa ryhmää laudalla, vaikka pientä lohdutusta tarjosi etteivät vastustajankaan asemat ihan aukottomia olleet. Alun perseilyjen jälkeen pistetilanne oli suunnilleen tasan. Tein jatkuvasti strategisesti aika paskoja valintoja, mutta lopulta tapoin keskustassa jotain. Tapon jälkeen peli oli vieläkin aika tasainen, mutta jotenkin yosessa tuli ainakin 20 pinnaa. Voitin lopulta 30,5 pistettä.

Mitä helvettiä nämä tulokset ovat, 4-0 mainissa ja 2-0 rapidissa. Ehkä huomenna tulee vastaan joku kova tyyppi.   

2.7.2013

Pääturnauspeli japanilaista 3 dania vastaan mustilla. Pelasin komokut ristikulmiin ja tarkoitukseni oli aloittaa mahdollisimman pian iso tappelu. Vastustaja pelasi niin solidia alkupeliä, etten oikein löytänyt mahdollisuuksia haastaa riitaa. Kaikki tappelut joita olisin aloittanut olisivat olleet vain paskaa. Siis pelasin itsekin rauhallista alkupeliä. Taisin vähän aliarvioida vastustajaa, sillä hän pelasi aika hitaan näköisiä laittoja. Todennäköisesti ne olivat vain honteja, joiden ansiosta hävisin kaikki myöhemmät tappelut. Keskipelin alkuvaiheilla luin erään leikkauksen väärin ja leikkaannuin. Sain elätettyä stemuni kolla, mutta vastustaja sai über ison laidan ko-uhkansa avulla. Minullakin oli jättilaita, joten peli vaikutti tasaiselta. Kusin pelin yosessa. Annoin keskustassa popsia liikaa roppokiviä ja jätin kaikki hyvät mahdollisuudet käyttämättä. Hävisin varmaan 15 pinnaa lopulta.

Rapidissa pelasin jotain korealaista 1 dan -pikkupoikaa vastaan. Erkkilä oli pelannut häntä vastaan aiemmin ja voittanut jokseenkin iisisti. Vastustaja pelasi suunnilleen kuin 1 danit tygemissä. Sain nopean ja mukavan luovutusvoiton tästä pelistä.

Illalla oli niin tylsää, että tein 100 punnerrusta.

Yhteenveto kongressin ensimmäisestä viikosta

Puola on siisti paikka. Kongressipaikka on jossain semimaaseudulla, jossa ei ole minulle muuta viihdettä kuin järvi ja juoksustadion. Netti ei enimmäkseen toimi, koska en jaksa tehdä mitään asian eteen. Tylsyys on välillä tullut suureksi ongelmaksi. Ruoka on halvempaa kuin missään maassa jossa olen käynyt. Spagettiannoksen saa 8 zlotyllä (parilla eurolla) ja ison mehutonkan 2,5 zlotylla. Monissa mehuissa on jostain syystä minttua höysteenä, mikä on aiheuttanut yllätyksiä. Makua voisi mallintaa puristamalla omenamehuun vähän Pepsodentia. 

Ensimmäisen viikon tulokset olivat erinomaisia ainakin gorrillisesti. Pelasin kahdeksan EGF-luokitettua peliä, joista hävisin ainoastaan yhden. Voitin kaksi 1 kyuta, neljä 1 dania, yhden 2 danin ja hävisin 3 danille. Pelien taso ei ollut kuitenkaan kovin hyvä. Oikeastaan kaikissa peleissä pelasin paskaa. Varmaan viimeisessä, hävityssä mainin pelissä pelasin siedettävintä kamaa. Olen edelleen ylpeä alikytkentätesujista jolla tapoin saksalaisen 1 danin. Myös pelit Christina Amhofia ja Johannes Lairetta vastaan olivat vaikeita pelejä, jotka jotenkin onnistuin voittamaan. Lukuunottamatta pääturnauksen viidennen kierroksen vastustajaa, Aasia ei oikein edustanut tällä kertaa. Ehkä sielläpäin 1 dan -luokitus on enemmänkin osoitus siitä, että osaa pelin perusteet, eikä sen saadakseen tarvitse nilkittää turnauksissa. Anyway, en valita. Olen joku 70-80 gorria plussalla varmaan nyt :3

Lauantai 3.8.

Alkoi sitten viikonlopputurnauskin ihan hyvin. Ensimmäisen kierroksen vastustaja oli joku japanilainen 1 kyu, joka ei jaksanut tulla paikalle, joten voitin pelin yhden kiven pelaamalla (olin musta). Tämä oli ensimmäinen voitto tuomaripäätöksellä koskaan. Vitutti aika paljon. Piti odottaa useita tunteja että pääsi oikeasti pelaamaan. Kävin huoneessani sluibaamassa ja venyttelin dormitorion käytävällä. Jotenkin sain ajan kulutettua ja pääsin tokalla kierroksella pelaamaan valkeilla tuttua vastustajaa, Pierre-Alain Chamotia vastaan. Päätin tällä kertaa olla perseilemättä niin rankasti kuin pääturnauksen pelissämme, jossa olisin kuollut ihan kaikella, jos vastustaja olisi pelannut oikean siirron. Vastustaja oli vahvuudesta tykkäävää tyyppiä. Yritin jotain strategista keikakun omaista juttua, etten joutuisi pahasti törmäyskurssille vastustajan muurien kanssa. Siis suomeksi sanottuna yritin tappaa niitä. Ylipelasin vähän, mutta kai minulla oli Jeffin siunaus asialle, kun hän oli käskenyt pelata samalla tyylillä kuin millä voitin viimeksi. Sain alkuun ihan hyvää tulosta jonkinlaisen triplahyökkäyksen muodossa ja mustan delatessa ohimennen alalaitaani. Musta sai keskustamuurin ja laitahoshini jäi vähän orvoksi vastustajan vahvuuksien keskelle. Päätin uhrata sen enkä lähtenyt tuomaan Ryania himaan, joka oli yksi harvoja järkeviä asioita jotka tein kongressin peleissä. Musta sääti jotain nurkassani ja oli kytkemässä näitä stemuja ali omaan laitaryhmäänsä, mutta päätti pelata erään sisäänheiton ensin. Tämä uhkasi syödä kolme kiveä. En välittänyt atarista ja tapoin sen sijaan mustan nurkkastemut. Arvelin olevani johdossa pari pinnaa tämän jälkeen, vaikka mustalla oli 80 pisteen laita. Oma alalaitani oli melkein yhtä iso ja nurkasta tuli myös aika iso. Yosessa vastustaja tenukoi ykkösrivin hanekytkennästä ja kuoli erittäin isosti. Enimmäkseen tämä peli oli minulta ihan järkevää kamaa, vaikka eräs räikeä ylipeli livahtikin sekaan (hassuinta on, että siitä tuli tosi hyvä tulos). Pelikirjaus nimellä r2.sgf.

Kolmas peli oli kolossaalista kuraa. Sain vastaani japanilaisen 2 danin. Alusta asti pelasin äärimmäisen väsynyttä settiä. Elin vastustajan komoku-nurkassa pienenä, joka oli mielestäni jostain syystä tosi hieno tulos. Pelasin erään leikkauksen josta tuli erittäin huono mieli. Sain vain itselleni avuttoman makkaran, jota piti puolustaa niin etten päässyt invaasioimaan mustan jättilaitaa. Invaasioin sen silti. Mystisesti onnistuin elämään siellä, mutta seurauksena ensin mainitusta nurkasta tuli ko. Ko-uhkana jouduin antamaan katkaista pari stemua vastustajan isohkoon laitaan. Tämän jälkeen peli meni yoseen. Yose näytti synkältä minulle, sillä musta oli noin 200% paksumpi joka puolella lautaa. Minulla oli lisäksi pari ryhmää, jotka eivät olleet edes sataprosenttisen elossa vielä. Vastustaja vastasi melkein kaikkiin parin pisteen "sente" siirtoihin onneksi. Sain raavittua voittoon tarvitut pisteet yosessa, mikä oli aika yllättävä saavutus. Tai sattuma. Voitin 5,5 pistettä lopulta. En ole ylpeä tästä pelistä, mutta kirjaus siitä löytyy wikistä nimellä roskaa.sgf.