Takapotku

Vuoden isoin kotimainen go-turnaus on takanapäin ja jos ei muuta, niin ainakin olen saanut kattavan päivityksen pelitaitoihini. Tuloksellisesti turnaus ei mennyt mitenkään erityisen hyvin, mutta pelasin hyvää peliä ja pistin kunnon väännöt pystyyn jokaisessa pelissä. Yksikään peli ei ollut vastustajalle helppo.

Ensimmäinen turnauspäivä alkoi hyvin. Sain nukuttua ~8 tuntia ja olin valmis lukemaan suohon kenet tahansa alle 3 danin (omasta mielestäni). Minulla oli ollut joku ihme impulssi pukea päälleni pikkusiskoni pissisvaatteet. Tajusin liian myöhään, että vaatteiden kangas oli hieman liian läpinäkyvää. Tarkoitus ei ollut näyttää ihan niin teinihuoralta. Onneksi mukana oli myös t-paita ja verkkarit joita käytinkin sunnuntaina.

Joka tapauksessa, ensimmäisellä kierroksella olin täydessä pelikunnossa. Pelasin valkeilla pahinta vihollistani, Eetu Erkkilää vastaan. Kuten olen aiemmin maininnut, tätä jätkää vastaan voittoja ei ole herunut yhden yhtä, ei edes kerhopeleissä. Nyt pääsin lähemmäksi kuin koskaan. Eetu pelaa yleensä mustilla kahta komokua. Itsekin olen alkanut käyttää tätä aloitusta, koska sillä saa aikaan mehevät tappelut. Torstaina Vesa oli sanonut, että jos valkeilla meinaa oikeasti voittaa pelin, pitää pelata kaksi hoshia. Uskoin Vesaa ja pelasin näin kaikissa peleissä, joissa pelasin valkeilla (joskin hävisin ne kaikki, mustilla voitin kaikki miehekkäiden komokuideni ansiosta). Erkkilä trikitti minua häikäilemättömästi vastaamalla korkeaan lähestymiseen ikkentobilla. Pelaamani jatko (tsuke komoku-stemuun) oli sinänsä oikea, mutta ekassa nurkassa sekosin laskuissani ja sain huonon tuloksen, tokassa en tehnyt samaa virhettä mutta jonkun vastaavan tasoisen. Keskipelin alkuvaiheilla olin aikamoisesti jäljessä, mutta pelasin erään tökerön kakkosrivin siirron, joka oli omasta mielestäni sente ja mustan mielestä ei. Tämä tenukoitiin ja pääsin ränkläämään mustan laitaryhmän palasiksi. Toinen palanen kuoli. En tiedä olisiko sen kuulunut kuolla. Musta olisi voinut jälkiviisastelijoiden mukaan selvitä antamalla syödä vain pari stemua nurkasta. Sain kuitenkin kivasti pisteitä tästä.

Keskipelin keskivaiheet olivat kaoottisinta tappelua jota olen ikinä pelannut. Musta oli rakentamassa isoa keskustaa ja halusi väkisin leikata reduktiokiveni. Leikkauskohdan viereisessä nurkassa oli aikamoiset ajit. Yhtäkkiä kaikki vain lähti lapasesta. Musta joutuikin leikatessaan antamaan minulle järjettömän kokoisen kon. Sitten mustalla oli nurkka heilumassa + 5 stemua atarissa. Kädetin ihan täydellisesti tämän ja jotenkin en ikinä tehnyt mitään nurkassa enkä syönyt atari-kiviä. Siellä olisi ehdottomasti pitänyt jatkaa lokaalisti eikä pelata jotain paskoja loppupelisiirtoja. Sitten spedeilin uudelleen. En tajunnut että musta voi saada aiemmin tappamastani ryhmästä karsean kon. Oli pakko antaa 8 pinnaa pois ko-uhkana. Hävisin sitten 6 pinnaa. o_o

Onneksi ymmärsin että turnaus on vasta aluillaan ja kaikki mahdollisuudet vielä avoinna. Toivuin toisen kierroksen alkuun mennessä hyvään pelikuntoon. Fiilis oli terävä ja luottavainen. Minut paritettiin samoissa MMS:issä olevaa Henri Schmidtiä (1 kyu) vastaan. Nyt oli revanssin aika. Hävisin viime vuoden SM 1-karsinnoissa Henrille kuolemalla fusekissa ilman kompensaatiota. Olen tuntenut tähänastisissa peleissä olevani aina altavastaajana, joten tämä peli oli ilahduttava yllätys. Pelasin mustilla kaksi fighting spirit -komokua. Valkea pelasi kaksi hoshia muistaakseni. Päätin häijyyttäni kokeilla samaa "trikkiä" tai vanhaa josekivariaatiota jonka Erkkilä pelasi minua vastaan. Sain omasta mielestäni ihan kivan tuloksen. Keskipelissä voitin ratkaisevat tappelut ja varmistin solidin pistejohdon. Tämä oli rehellinen ja hyvä peli. Ei sellainen tyypillinen suomalainen turnauspeli, jossa molemmat vuorotellen yrittävät vetää peliä vessasta alas ja toisen pönttö tukkeutuu ensin. Niitäkin tuli ihan tarpeeksi pelattua, ks. kierrokset 1,3 ja 5.

Kolmannen kierroksen peli oli uuvuttava kolmituntinen mättö erästä pääkaupunkiseudun pahinta nilkkiä, Johannes Lairetta, vastaan. Johannes pelasi 2 kyu -luokituksella, mutta korotettaneen Takapotkun tulosten perusteella 1 kyuhun. Olin ihan liian väsynyt. Onneksi tiesin että Johanneskin oli nukkunut vain neljä tuntia edellisenä yönä. Peli oli kauhea. Alkuun pelasin skeidaa. Käytin kymmeniä kiviä tekemään laudan poikki hyödyttömän dameluikeron. Aluksi se leikkasi jotain mustan kiviä, mutta pian nämä vahvistuivat ja minulle jäi vain käyttökelvoton loiro. Sen alla oli mustan ikkentobeja nelosrivillä koko laidan mitalta. Fuck yeah. Peli kääntyi yllättäen, kun pelasimme kota reduktiokivien leikkauksesta. Leikkaantuneina näiden kivien kohtalo olisi todennäköisesti surullinen, ja mustan keskusta jättikokoinen. Pelasin ko-uhan joka uhkasi tappaa keskikokoisen ryhmän. Musta kytki kon ja hänen ryhmänsä kuoli. Ryhmä oli noin neljäsosalaudan kokoinen. Sitten kiirehdin äkkiä pelaamaan liudan uskomattoman paskoja laittoja, etten vain vahingossa voittaisi. Syntyi kaksi kota, joista toinen uhkasi koko edellä mainitun dameluikeron elämää. Kumpikin ko oli oikeasti tarpeeton, mutta olin niin sekaisin, etten pystynyt lukemaan yhtä siirtoa eteenpäin. Hävisin aika törkeällä piste-erolla lopulta. Päällimmäiseksi tästä pelistä on jäänyt mieleen jlairen sanat "tässä pelissä oli yksi maapallon, yksi Uranuksen ja yksi Jupiterin kokoinen ko". Ainakin Wirtu väitti, että sen Jupiterin kokoisen olisi voinut välttää. Tämä olisi voinut pelastaa pelin minulle. Mustan pelaama ko-uhka tässä kossa, jota en voinut tapella, tappoi minulta käsittämättömän määrän stemuja.

Syistä jotka jääköön hämärän peittoon nukuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ehkä viisi minuuttia. Ei se mitään. On sitä ennenkin väsyneenä pelattu. Väsymys ei myöskään ole yksiselitteisesti negatiivinen tekijä. Joskus väsyneenä saavuttaa mielenkiintoisen flow-tilan ja koko laudan näkemyksen.

Kiitos Jeesus neljäs kierros oli alaspäinparitus. Pelasin ruotsalaista Kai Kylmästä (3 kyu) vastaan. Hän oli myös viime vuoden Takapotkussa. Pelasin mustilla. Aloitin kahdella komokulla, vastustaja kahdella hoshilla. Kolmantena laittona pelasin hoshin ja komokun väliin, laajennuksen komokun "vahvalle" sivulle laitahoshin alapuolelle. Kai näin voi pelaa. Ehkä olisi normaalimpaa vain lähestyä. Vastustaja pelasi valkean sanrensein, joka tuntui vähän hitaalta. Nyt keimakakari, joka oli samalla 3 pisteen laajennos laitastemustani, oli omasta mielestäni yber nautinnollinen laitto. Voihkin sisäisestä tyydytyksestä kun tätä vielä potkaistiin ja pakotettiin pelaamaan ideaalinen iron pillar 3 kiven päähän. Tämä oli loppujen lopuksi aika helppo peli. Vastustaja vaihtoi paljon solidia aluetta keskustapotentiaaliin. Jossain vaiheessa kevyesti pelkäsin että keskustaan on tulossa jotain, mutta sain juoksutettua sinne valkean heikon ryhmän ja redusoitua sentessä kivasti. Voitin n. 20 pistettä.

Mietin pitkään osallistunko viimeiselle kierrokselle. Olin liian väsynyt tekemään käytännössä mitään. En meinannut pysyä edes seisaallani. Jos lähtisin nyt, saisin ehkä kourallisen gorreja ja voisin tuntea jonkinlaista haaleaa tyytyväisyyttä 2-2 -tuloksesta. Mutta ei. Se ei ole YliGolaisen soturin ratkaisu. Annoin siis parittaa itseni viimeiselle kierrokselle. Rukoilin alaspäinparitusta mutta eihän sellaista tietenkään tullut. Pelasin Olli Pulkkista vastaan pelin, jota pidin menetettynä jo ensimmäisestä siirrosta lähtien. Tämä johti yllättävään suoritukseen. Halusin ratkaista pelin mahdollisimman nopeasti, joten pelasin ihan alusta asti täysin törkeitä, kompromissittomia tappelusiirtoja. Luulin että pelit Erkkilää ja Lairetta vastaan olivat sotkua, mutta ne eivät olleet nähneetkään tätä peliä. Pelissä ei ollut minkäänlaista fusekia. Tungin invaasion ensimmäisen ryhmän sisään jonka musta teki. Yllättäen elin ja mustan ulkomuurissa oli leikkauskiviä joita ei kaikkia ehtinyt heti syödä. Lähdin järjestelmällisesti nobaamaan karkuun niillä jokaisella erikseen. Näytti siltä, että nyt se iso romahdus on vihdoin tulossa ja pääsen kotiin sluibaamaan. Mutta ei. Tein törkeästi silmän ison getan sisään ja saalistin mustan lonkeron. Tämän jälkeen redusoin onnistuneesti mustan vasenta alanurkkaa. Näytti siltä, että olen voittamassa peliä. Mutta pitihän se vielä vetää vessasta alas oman ahneuden takia. Tein jotain tosi tyhmää. En oikeastaan halua edes muistaa, mitä se oli, koska se oli niin älytöntä. Halusin tehdä täysin turhan ryhmän joka lopulta kuoli isona. Ehkä se että ensimmäiset pari sikailua menivät läpi, saivat luulemaan, että tämäkin menee. Vielä tämän jälkeen olin löytävinäni jotain aavemaista ajia mustan muureista. Ei siellä kuitenkaan mitään ollut (ainakaan niillä sekvensseillä joita pelasin). Hävisin lopulta reiluhkosti pisteillä. Pelin jälkeen Olli sanoi pelin olleen todella pelottava ja että pelasin hyvin.

Välillä on kivaa korottaa panoksia mielettömän korkealle ja pelata kaikki leikkaukset jotka eivät jää suoraan tikkaisiin. Tulee mielenkiintoisia pelejä.    

Käteen ei jäänyt mitään erityisiä saavutuksia eikä ainakaan gorreja. Voitto Henri Schmidtistä oli varsin tyydyttävä suoritus. Vielä ylpeämpi olen kuitenkin niistä hävityistä peleistä. Tappelin paremmin ja likaisemmin kuin koskaan ennen. Luulen että turnauksen seurauksena kehityin ainakin puoli kiveä, tai pikemminkin turnaus viimeisteli kehityskaaren jonka runkona oli Weiqi Sihuo Daquanin tehtävien tekeminen läpi. Kongressista tulee korotus. Jotenkin vain tiedän sen :3